Eikä edes välttämättä mitään isoja päätöksiä. Saatan alkaa itkemään ja saada lievan ahdistus(?) kohtauksen ihan siitä jos pitää päättää menenkö treeneihin vai en. Jerran äoti luuli reissuun lähtiessä ett en halua lähteä ja ehdotteli mahdollisuuksia jäädä. Eikä tämä tietenkään auttanut yhtään kun itkin ja en pustynyt tekemään päätöstä. Sama alkaa usein pakatessa/purkaessa kun tavaroita on vähän hujan hajan ja en osaa päätyää mitä otan mukaan ja mitä en. Leirille lähtiessäkin itkin sykkyrällä peitoalla kun en halunnut pakata kun se kaaos vaan jotenkin...entiedä. ei mulla ole ongdlmaa kos mulla esim on pöydällä tavaraa mutta sitten kun en tiedä mihin ne laitan niin jotenkin en saa hoidettua sitä
Yleensä minulla auttaa se että ei enää ole mahdollisuutta valita tai että vakuuttelen itselleni niin.
Saakutti. Miten mä pääsen eroon tosta
Okei toi ei edes ole iso asia ja muilla on varmasti oikeitakinnongelmia. Kiutos kuitenkin:)