oltiin yhdessä 1 vuosi ja 1kk.. Eron syynä oli se että jätkällä oli että hän ei tuntenut oloaan onnelliseksi suhteessa ja hänellä oli ollut jo jonki aikaa tunteet kadoksissa mutta hän tahtoi vielä uskoa siihen että ne voisi vielä kasvaa.. Me ei oikein tuon aikana voitu melkei ku kerran kuukaudessa nähä paitsi nyt ei olla kuukauteen jätkän menojen ja koronan vuoksi joka harmittaa vaa tosi paljon.. Tämä on ensimmäinen suhteeni ja joo tiedän että maailma ei kaadu siihen ja näin.. Jätkäni haluaisi kummiskin pysyä ystävinä koska ei haluaisi menettää mua kokonaan ja olen kuulemma hyvin tärkeä hänelle vieläkin.. Mua vaa harmittaa se kun jätkäni ei oikein kertonut tai varoitellut aikasemmin että ei ole tullut mitään tunteita mua kohtaan vieläkään koska minä elin siinä uskossa että meillä oli kaikki hyvin jne ku kyselin aina että onko hänellä hyvä olla tässä suhteessa nii vastas aina että on.. Entiiä mutta tämä vaan tuntuu nii väärält.. Mä tottakai kunnioitan hänen päätöstään enkä halua yrittääkkään mitään.. Toivoisin kummiski että voitas palata joskus tulevaisuudessa takaisin yhteen mikä ei vrm tule olemaan mahollista mutta sitä ei voi tietää..