Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta kaksi vuotta. Tämä on ensimmäinen parisuhteeni ja en ole aivan varma, olenko rakastunut vai en.. koska en tiedä miltä sen pitäisi tuntua! Pitäisikö minun ikävöidä poikaystävääni aina, kun olemme erossa? Pitäisikö minun miettiä häntä jatkuvasti? Pitäisikö vieläkin olla perhosia vatsassa kuten suhteen alussa?

Voin helposti olla useamman päivän erossa poikaystävästäni ilman, että tulee ikävä. En myöskään mieti häntä jatkuvasti eikä minulla ole samanlaisia perhosia vatsassa enää. Suhteesta on tullut melko arkinen: ennen tapaamisemme olivat hyvin tapahtumarikkaita ja kävimme kaikissa jännissä ja uusissa paikoissa yhdessä, nykyään vietämme suurimman osan ajasta kotona.

Mutta odotan yhä poikaystäväni näkemistä innolla ja ilahdun, jos häneltä tulee viesti. Minulla on hänen seurassaan turvallinen ja hyvä olo. Voin olla täysin oma itseni, ja tuntuu että voimme puhua mistä tahansa. Läheisyyttä ja seksiä on yleensä joka päivä kun näemme, eli 3-4 kertaa viikossa. Hämmästyn yhä toisinaan siitä, miten hyvännäköinen poikaystäväni on.

Mutta mistä voin tietää, onko tämä rakkautta? Onko esim. se huolestuttavaa, etten vielä parin päivän erossa olemisen jälkeen ikävöi poikaystävääni?