mulle huudetaan ja valitetaan kotona,mun kaverit on muuttanu pois ja harvoin jaksaa nähä kun täällä päin on.
olin ennen joka ilta ulkona ja nyt oon nähny kerran kuukaudessa kaverin.
mun kaverit menee iltasin jossain ja mua ei tarvita mukaan. ketää ei kiinnosta miten mulla menee. en enää varmaan ees ite tiiä miten mulla menee. musta on tullu tän kaiken myötä kylmä ja sydämetön,surullinen.
mä makaan kotona kaikki illat ja itken & piirrän. voiko tää elämä enää mennä ylöspäin? masentaa kun tiiän et vaikka nyt sinnittelisin kolme vuotta amista niin se ei auta mitään. en saa mun yläasteen kaveriporukkaa takas yhteen. en pääse sinne yläasteelle enää takas ku kaikki oli hyvin. mä en tiiä mitä mulle on tapahtunu ja en osaa enää muuttuu,tää on pelottavaa ja mitä enemmän aattelen tätä sen surullisemmaks ja ahdistuneemmaks tuun kun tiiän et olin ennen parempi ihminen. mun äitikin on sanonu mul et musta on tullu kauheen tympee ja negatiivinen,ja että olin ennen aina niin kiva. kysy et mitä mulle on tapahtunut. se kolahti. en tiiä itekkään. jotain vaan kävi ja nyt oon muuttunu siitä ilosesta energisestä tytöstä jolla oli kaikki mallillaan ihan vitun ahdistuneeseen ja surulliseen tyttöön. mä en tunnista edes ite itteeni