Ei nyt sinänsä niin paljon mut niiku koska en mä yläasteella muistaakseni ollu mitenkään ainakaa vakavasti kehenkään yli 70-vuotiaaseen ihastunu mut nyt niitä onki sit useampi

Yläasteella oli ehkä jotain 35-vuotiaita (en ny tiiä saatto olla vanhempiakin mut anyway), nyt taas viiskymppisii riittää ku sieniä sateella ja tosiaan niitä seittemänkymppisiäki muutamia on :D

Siis jotenki se vaa jännä et miks se on menny noin paljon ylöspäin ku yläasteella sentää mul oli joku "järki" viel päässä <- ton sanominen kyl tuntuu kauheelta koska vihaan sitä ku ihmiset kritisoi tämmöstä mut noh, käytän nyt samoi sanoi ku kaikki esim mun kaveritki eli nyt mul ei (ainakaa niiden mielestä) oo enää sitäkää vähää järkee päässä ku silloin nuorempana

Onkohan tohon oikeestiki joku syy vai vaan basic settiä

Toisaalta kai se on perus ku iteki vanhenee mut emt se on menny aika paljon ylöspäin, en varmaa yläasteella olis voinu kuvitella olevani tällä lailla vakavasti rakastunu seittemänkymppisee

Ei kai sillä väliäkään oo oikeesti mut ahistaa ku pidän edelleen itteeni outona vaikka yritän koko ajan vakuutella itelleni et oon yhtä hyvä ku muut

Ja kaikki muutki miettii teorioita sille miks oon tämmöne ni kai minäki sitte. Ärsyttää et ne on saanu mut oikeesti jopa uskomaan osittain siihen että mun kehitykses on käyny joku vika, enkä oo normaali. Vituttaa oikeasti ja sattuu. En tajua miks en oo saanu olla hyväksyvien ihmisten kanssa varsinkin nuoruudes ku kokee olevansa kavereidensa mielestä ihan outo ja paska ni kiva sit, eipä sitä kuvaa itestä ihan noin vaa muutetakaa. Tarvisin hyväksyviä kokemuksia tilalle, mut ku suunnilleen kaikki ihmiset joiden kanssa oon tekemisissä suorastaan halveksii ikäeroja (siltä se ainaki tuntuu) nii vitun ihanaa on elää tämmösenä, ihan ku se biseksuaalisuus ei riittäis ni sit mua ei hyväksytä tänkään takia vittu

OIKEEST mikä vittu mussa on vikana sitte kertokaa ny sit

En jaksa olla enää tämmöses seuras, jos mun läheiset ei vittu hyväksy mua semmosena ku oon ni vittu ei sitte. Ei vissii tarvi olla sit mun frendi. Oon kyllästynyt vihaamaan itteeni siks et kaikki muut saa mut vihaa itteeni. Miten vitussa jaksaa olla ylpeesti oma ittensä ku kaikki mihin ikinä törmäät on paskanpuhumine ja argumentit siitä miks ikäeroparien ei vaikka pitäs hankkia lapsia tai edes olla yhessä ja kaikki muu paska. Miten sä jaksat olla ylpee ja oma ittes sillon ku jatkuvasti törmäät tollaseen paskaan, ihan koko ajan D: itkettää, miks mä en riitä tämmösenä kellekään

Literally se "tykkää jostai nuoremmasta pliis" tuntuu siltä ku veistä käännettäs haavassa, joka vitun saatanan kerta

Juu ei pitäs varmaan olla niin herkkä arvostelulle mut en voi sille mitään et oon insecure, ja varmaan syy siihen miks oon insecure on just se et oon kuullu 95 % elämästäni pelkkää paskaa siitä mitä mä oon

En YMMÄRRÄ miten ihmiset rakentaa sen itsevarmuuden. Niinku käytännössä miten? Mua alkaa aina vaan itkettää enkä pysty puolustaa itteeni sillee niiku muut

Oho vähä pitkä viesti, nojaa, vitutti D: en tiiä onko tää oikee osio tälle kesulle mutta vittu ihan sama (ja kukaa ei varmaa jaksa ees lukee tätä XD)