Haluaisin niin kovasti kertoo ystäville ja etenkin vanhemmille etten enää usko, sitte ei tarvis enään esittää että ripari, seurot yms kiinnostaa. Ongelma vaan on etten uskalla kertoa tästä. Jostain syystä häpeän asiaa ja en halua äidille mitään ylimääräisiä murheita ://
Huomaan että koko ajan enemmän kerron ääneen mun mielipiteitä ja tuntemuksia, esim että en ymmärrä miksi abortin tekeminen on väärin ja ettei jaksa kiinnostaa ripari merkkien hankkiminen tai koko ripari ylipäätään. Joskus myös puhuin äidille siitä miten kristinuskon opit yms toistuu lukuisissa uskonnoissa, joka vahvistaa sitä että se on pelkkää satua (tuota satua en kertonut) mutta äiti vaan sivuutti aiheen
Siskot on molemmat eronnut kirkosta, mutta pelkään etten mä saa kun oon alaikänen ja pelkään myös että mun ja äidin välit muuttuu negatiivisella tavalla. Varmaankin siks tätä pelkään että mun mielipiteet on todella vahvoja, ja ne kumoaa äidin uskon täysin, enkä usko että se mitenkään ilahtuu siitä. Esim en ymmärrä mitä pahaa on olla homo tai en tajua miksei sais tanssia, kuunnella musiikkia tai meikata enkä ymmärrä miksi joku uskoo asiaan mistä ei ole _yhtäkään_ todistetta sen olemassa olosta
Sainpahan vähän ajatuksia kirjotettua ylös. Joka kerta kun asiasta avaudun niin tuntuu että kohta pystyn kertomaan äidille tästä mutta nyt alkaa totuus tulla esiin, tulen pitämään tätä salaisuutena _pitkään_