Haluaisin kuulla ihmisten mielipiteitä tästä. Mulla hajoo pää tähän tilanteeseen.

Seuraa avautumista.

Tapasin töissä erään tytön, jonka kaa tultii hyvin juttuun ja viihdyttiin yhessä. Oltiin molemmat ihastuneita toisiimme. Meidän kemiat kohtasi täydellisesti. Musta tuntui et olin tavannut "sen oikean". Ongelma oli vaan se, että ollaan molemmat tosi ujoja. Kutsun tätä tyttöä nyt vaikka Annaksi.
Kävi niin, että onnistuin suututtamaan hänet eräässä pikkuasiassa. Mulla tuli tietysti tosi paha fiilis ku aattelin et olin loukannu Annaa. Lopulta mä päädyin sit kirjoittaa sille kirjeen, jossa mä tunnustin omat tunteeni hänelle. Kerroin että tykkäsin siitä tosi paljon ja et olin ihastunu.
Seuraavan kerran ku nähtiin niin Anna pelästyi mua tosi paljon ja juoksi karkuun. Sen jälkeen se vältteli mua ja ei suostunu puhumaan mun kaa enää. Välillä jopa korosti sitä välttelyä. Työasioista puhuttaessa vastaili todella töykeesti ja vihaisesti. Olin itekki aika hämmentyny ja pettyny ja rupesin välttelemään itsekkin. Mä ajattelin et mokasin ja hävetti edes näyttää naamaani Annalle.
Pian tän jälkeen mä sairastuin ja jouduin sairaslomalle pariksi kuukaudeksi. Ei siis nähty ollenkaan sinä aikana.
Kun mä sit palasin töihin, mä aattelin kummallaki ois ehkä tunteet tasaantunu et voitais jutella. Yritin sit mennä puhumaan sille, mut se ei lopulta onnistunu. Sain aika rajun paniikkikohtauksen. Annan näkeminen alko ahdistamaan ja pelottamaan mua, niin rupesin uudestaan välttelee sitä. Myös Annakin vältteli edelleen ja käyttäytyi kuin ei olis huomaavinaankaan mua.
Sit meni taas kuukausia. Olin edelleenki ihan rakastunu siihen ja elättelin toiveita "meistä".
Nyt kuulin hiljattain et Anna oliki löytäny jo poikaystävän. Olin tietysti todella rikki tästä. Toivuin kuitenki tästä ja halusin mennä eteenpäin. Mä halusin myös jutella asiat selviksi Annan kanssa. Mä laitoin snäpissä viestiä et haluisin jutella. Se ei vastannut ikinä siihen viestiin. Sen sijaan se suuttu työkaverilleni, joka oli antanut Annan snäpin mulle. Ku me sit nähtiin töissä seuraavan kerran, Anna juoksi taas karkuun mua. Tuli aika selväks et se ei haluu puhuu mun kaa.
Mä pyysin sit työkaveria välittää sille viestin, et haluisin pyytää anteeks kaikkea tapahtunutta ja et haluisin vaa asiat selviks ettei jäis ikäviä fiiliksiä kellekkää. Ja lupasin myös pysyy kaukana Annasta jos se niin haluu.
Myöhemmin tää työkaveri kerto et Anna oli ahdistuneen oloinen ku se sitä viestiä välitti sille.
Oon huomannu et Anna edelleenki vilkuilee mua salaa ja välttelee. Tosi outoo. Ajattelin et se ois päässy jo yli musta, ku sillä on se poikaystävä. Tosin kuulin myöhemmin et tää poikaystävä onki vaa joku netti-ihastus.
Nyt mä en tiedä mitä ajatella Annasta. Oon nyt myöhemmin tajunnu kuinka paljon Annan käytös mua satutti. En saanu siltä mitään vastausta mun tunteisiin ja oon eläny epätietoisuudessa jo puoli vuotta. Oon tästä aika vihainen sille ja haluisin vaa huutaa sille. Mut sit toisaalta mä ymmärrän Annaa koska tiedän että sitä ahdistaa tää tilanne tosi paljon ja sen takii käyttäyty näin. Tykkään Annasta edelleenki ihan älyttömän paljon.
Oon jo hyväksyny et meistä ei ehkä tuu mitään ikinä. Mut silti tää tilanne vaivaa mua. Haluisin puhuu sille mut tiedän se ahdistais sitä ni en voi mennä juttelee. Tuntuu et mä en pääse tästä kunnolla yli ehkä ikinä. Välillä mä "salaa" toivon et mä saisin uuden tilaisuuden Annan suhteen.

Haluisin kysyy teiän kaikkien mielipidettä et miks Anna käyttäytyy näin? Ja mitä mun kannattais tehdä?
Haluisin myös tietää et kumpi meistä mokasi. Ajattelen koko ajan et mä mokasin ku kirjotin sen kirjeen. Olis ehkä pitäny edetä vähän hitaammin.

Auttaakaa pls. help me!!! mä sekoon vielä tän takii