No nii. Tänää oli yks koulujuttu, jossa piti miettii omia luonteenpiirteitä. Ei siinä tehtävässä ollu mitää erikoista, mut jälkikätee ku mietin, niitä luonteenpiirteitäni niin olen:
-ujo/hiljainen
-tunnollinen
-rauhallinen (ulkopuolelta ja liikkeisäni)
-hätähousu (henkisesti)
-perfektionisti
Kun nuo kaksi viimeistä kohtaa yhdistää syntyy huolimattomuus, ja sen en pysty hyväksymään sitä. Siis en kestä jos mokaan. En ole sillä tavalla perfektionisti että katson, että kaikki on fyysisesti "oikein". Enemminkin puhuminen ja käyttäytyminen. Jos joku siis tajus mitä tarkotin. Jos "nolaan itteni", "mokaan" nii kestä varmaa pari viikkoo, et oon päässy asian yli siis ihan kokonaan. Pelkään virheitä.

Tuntiaktiivuuteni kärsii tästä; en uskalla viitata tunnilla (jos en oo ihan varma vastauksest), kun en kestä sitä jos "nolaan" itteni sillä väärällä vastauksella.

Ja tällä hetkellä mun itsetunto sekä -luottamus on ihan romuna. Ei oo varmaa ikinä ollu näin huono. (Tietenki murrosisällä on tän itsetunto ja -luottamus jutun kaa tekemistä)

Suurin osa varmaan ajattelee minusta, että olen rauhallinen, kun siltä minä ulkoisesti näytän, mutta mun ajatukset menee ihan tuhatta ja sataa. Haluan, että kaikki tapahtuu naps, näin. Tämä hätähousuuteni aiheuttaa huolimattomuusvirheitä ja ne perfektionistin silmissä= hirveä itsensä syyttäminen. Mietin vaan et tää pahentuu koko ajan, et onks tää enää tervettä?

Yks taito, jonka haluisin oppia on, olla välittämättä muiden mielipitesitä. En osaa olla välittämättä. Tai nyt jos realistisesti ajattelen, suurin osa ajattelee minusta hyvää, olen kiltti, hymyilevä, tunnollinen ja rauhallinen, mutta jos "mokaan" tai "nolaan itteni", ajattelen, että heti kaikkien mielipiteet muuttuivat.

Ja huom. kun käytän tässä tekstissä sanoja lainausmerkeissä tarkoitan sitä perfektionistin silmissä.