Oon ollu sellasen vuoden verran nyt ihastunu itseäni n. 1,5v vanhempaan tyttöön/nuoreen naiseen, jota en oo nähny puoleen vuoteen. Joo, saattaa kuulostaa idioottimaiselta, mutta en vaan pysty unohtaan ja siirtyy eteenpäin. Se ihastus on ja oli niin voimakas, että aattelin etten koskaan voi mennä eteenpäin. Oon siis lukion 2. vuodella ja oon ehkä vähän ihastunu uuteen ykköseen... en tiiä itekkää mitä mun pitäis ajatella, koska tunnen edelleen suurta vetoa tähän melkein parivuotta vanhempaan, vaikka häntä en olekaan nähnyt hetkeen. Haluaisin ottaa vanhaan ihastukseeni yhteyttä, mutta hän on menny elämässä varmasti eteenpäin ja minä jumitan lukiossa. Eiks se vähän niin mee, että tytöt on muutenki enemmän samanikäisten tai vanhempien perään... Miks elämän täytyy olla näin perkeleen vaikeeta?