otsikko varmaan jo kertoo, että nyt rypeän itsesäälissä, koska se on okei.
kaikki ihmiset mun ympärillä hylkää mut.
olenko mä niin ruma? inhottava? enkö mä riitä?

olin juuri oppinut luottamaan ihmisiin ja taas mut vedettiin pohjalle.
en mä enää voi luottaa mihinkään, olenko itse edes totta.
mulla ei ole yhtään joulumieltä, suoraan sanoen olen vain valmis lähtemään.
olen omasta mielestäni ystävällinen ja ihan kiva tyyppi, mutta ilmeisesti en ollutkaan.
mä olin päässyt jo pitkälle, mutta olen taas lähtöpisteessä.

onko täällä muitakin kusipäihin kyllästyneitä ihmisiä?
tähän keskusteluun voi osallistua kaikki, epätoivoiset sinkut, surulliset, yksinäiset, vihaiset eli ihan ketkä vain.
vähiten toivottuja ovat mielensä pahoittajat, arvostelijat ja näsäviisaat "paremman" luokan ihmiset.

ai niin, hyvää maanantaita vaan :)
xx petetty