Aattelin et eihän mulla mitään hätää ois. Ne muut on kuitenkin menny puhumaan sinne jostain perheväkivallasta tai huumekokeiluista, joista on ihan syytäkin kertoa eteenpäin,,,


Lopputulos: en saakeli enää ikinämilloinkaankoskaan kerro kellekään pahasta olosta. Jos mulle erikseen kysytään "kerrotaanko sun sanomisistas huoltajallesi vai pidetäänkö tää vaan meidän välisenä?" ja vastaan että ei kerrota kellekään niin eikö se sillon tarkota että uskotaan sitä mun valitsemaa vaihtoehtoa, eikä aleta heti huoltajan paikalle tullessa kertomaan kaikkea sanomaani eteenpäin vieläpä muistaen osan väärin?????

Nyt vaan tuntuu että haluun luovuttaa tän taistelun elämän kanssa. Ei tästä lopulta tulis yhtään mitään, ja se ollaankin huomattu jo useaan kertaan. Kavereillekin olosta puhuminen on osoittunu suuren kynnyksen taakse, kun en haluu niiden päivää ulinallani häiritä. Oon nykyään enemmän haitaksi kun hyödyksi, kumpa vaan evoluutio karsis tarpeettomat pois mahollisimman nopeesti