puukiipijä16.11.2018 19:07
1/2
Menetetty nuoruus ahdistaa

Olin yläasteella se luokan ujoin ja hiljaisin tyttö, jolla ei ollut ollenkaan kavereita. Vapaa-aikani vietin tietokoneen ääressä ja vanhempieni kanssa. Ei mua silloin edes kiinnostanut lähteä ulos. Lukiossa vähän jo rohkaistuin ja sain jonkinasteisia kavereita, mutta edelleenkään en käynyt missään ja 18v synttäreitäkin vietin vanhempien kanssa shoppaillessa :D Sitten kun täytin 20v ja muutin pois kotoa aloittaakseni yliopiston, aloin tykätä baareissa käymisestä mutta kävin niissä aika harvakseltaan koska olin edelleen ujo ja en päässyt mukaan porukkaan. Nyt olen 25v (ikäloppu?) ja onhan noita baareja tullut nähtyä, mutta pakko myöntää että tosi usein haluaisin vaan lähteä tanssimaan ja pitämään hauskaa, ongelmana on vaan se että kavereilla ja poikaystävällä se vaihe on jo takanapäin.

En koe olevani mikään bilettäjä, mutta jotain on kuitenkin jäänyt puuttumaan ja se suoraan sanottuna kaivertaa mua todella pahasti. Välillä itkenkin tämän asian takia. Tunnen oloni ihan typeräksi kun vielä tässä iässä kaipaan bileitä ja baareissa tanssimista, vaikka enhän mä nyt kauhean vanha olekaan. Olin vaan hölmö nuorempana kun tuhlasin viikonloput yksin kotona demittäen (:D) enkä uskaltanut poistua mukavuusalueeltani. Ei mua kiinnosta sekoilu, perseiden vetäminen tai yhdenyönjutut, mutta haluaisin yksinkertaisesti lähteä tanssimaan ja pitämään hauskaa. Ärsyttää kun aina jos ollaan kavereiden kanssa ulkona niin mennään vaan yksille johonkin pubiin, missä siis ei ole mitään vikaa muuten mutta mä haluaisin jatkaa iltaa ja ne ei (mikä on ihan ymmärrettävää jos ne on jo saaneet tarpeekseen siitä). Olen yrittänyt löytää uusia kavereita, mutta se on vaikeaa tässä iässä ja samalla tuntuu hölmöltä koko juttu tän pahan ikäkriisin takia. Olen vieläpä vaihto-opiskelemassa tällä hetkellä joten luulisi että bileitä riittää, mutta täälläkin olen onnistunut jotenkin jäämään ulos porukasta. Muutamia kavereita olen saanut, mutta ne ei halua käydä missään :( Yksin en kehtaa mennä koska se on jotenkin sosiaalisten normien vastaista, muuten voisin mennäkin.

Pienet on ongelmat mulla mutta jotenkin tää homma on paisunut aika isoksi mun päässä. Kohtalontovereita?

Ps. Outo tää uus demi, en tiedä mille alueelle tää keskustelu ois kuulunut mutta menköön nyt tänne.