oon tässä lähiaikoina vasta huomannut, että meillä ei selvästikään ole kaikki kunnossa kotona. me ollaan melko köyhiä, äiti käy töissä ja maksaa kaiken 3 lapsen kulut ja isä on alkoholisti, ja luulen että myös masentunut, joten meillä ei ole varaa paljoa harrastuksiin (esimerkiksi harrastukseeni, jota oikeasti rakastan ja mikä tulee olemaan elämän tapani) tai mihinkään muuhun ajan viettoon... kotona mulla on käytösongelmia ja yleensä vihaani puran omiin sisaruksiin lyömällä tai huutamalla. isä vaan huutaa ja äitin kanssa ei pysty keskustella mistään. riitelemme aivan kokoajan äitin kanssa näistä asioista. kotona on kamalan sotkuista eikä kukaan jaksa tehdä asialle mitään. en kehtaa edes kutsua kavereita kylään, minkä takia sosiaalinen elämä ei ole helppoa... mua oikeasti alkaa ärsyttää jo tämmönen paska täällä kotona enkä tiiä miten kestän vielä ainakin seuraavat 4 vuotta täällä. en myöskään ymmärrä miten helvetissä oon pystyny pysymään niin positiivisena nää ainakin 7 vuotta täällä kotona. kun olin vielä pieni, niin asiat olivat ihan kunnossa. nyt oon vasta alkanu huomata oman käytöksen takia millasta paskaa joudun vielä kestämään. vanhemmilleni olen monta kertaa puhunut asiasta, mutta isää ei kiinnosta ja äiti vaan raivoaa ettei ole rahaa, ja ymmärrän kyllä. kaduttaa myös aina jälkeen päin ne mitä olen sanonut vanhemmilleni ja tehnyt sisaruksilleni... mutta mitä helvettiä sitten tässä pitäis tehdä? sori sekava teksti.