En tarkota ’masennuksel’ sitä et itken 1 yön ja sit aamulla on vähän haikee olo. Puhun siit et on jo 1-2 vuotta tuntunu vaikeelta elää:( mun isä ei oo ollu mikää paras henkilö mun elämäs, ( ei ole pahoinpidelly tai mitää) vaa sil on paljon sydänvikoja ja hengitysoneglmii koska se polttaa. Mua harmittaa et se yrittää peitellä sitä ja oon jo pienestä lähtien tienny et se polttaa. Oon itkeny paljon sen takii, pelottaa et se kuolee. Mul on kavereita koulus, mut jään silti aina yksin. Saan vaan 4-6 kokeista, koska en jaksa harjotella koska se on vaa nii turhaa. Äiti suuttuu siit ku saan nii huonoja numeroita, ja senki takia mua masentaa. Musta tuntuu et oom hirvee pettymys. Oon osa lgbtq+ ja oon viel kaapissa:/ en uskalla sanoo mitää ku mua aina verrataan mun siskoon. En saa toteuttaa itteeni huonojen arvosanojen takia.. musta tuntuu et äiti vaan haluaa et oon se täydellinen lapsi.:( en tykkää koulusta, koska opettajat on ahistavia. Nään koulun sillee, et oon 6h lukittuna paikkaan josta en pääse pois. Mul on 1 tosi hyvä kaveri koulus, mut seki varmaa vihaa mua ku sitä ärsyttää ku en pääse niille. Mun äiti ei päästä mua ikinä kellekkää kaverille vaikka se auttais mua.. oon aina se 3 pyörä mun kaveriporukas, puhun paljon mut ketään ei oikee kiinnosta. Ite otan kaikki aina mukaan ja jos on 5 porukka,nii otan sen 1 mukaan mun viereen istuun. Mut ainaku mä oon se yksinäinen, nii mut vaan jätetään istuun yksin. Oon aika kauvanki jo satuttanu itteeni tarkotuksella.. vihaan itteeni ja mun ulkonäköö. Mun maha on aika iso, ja en halua syyä. Vaikka syön silti. Mulla tulee huono itsetunto ku syön. Haluisn vaa et tää jatkuva kipu mun sisäl loppuis..