Oon melkeinpä sata prosenttisen varma, että olin pari vuotta sitten masentunut, en sitä toki sillon tajunnut, mutta oon jälkikäteen ajatellut asiaa. En kuitenkaan oo koskaan puhunut kenellekään asiasta, koska asiat on ollut sen jälkeen paremmin. Olen nyt yhdeksännellä luokalla ja on vaan jäänyt mietityttämään, että mitä, jos mulla on vieläkin jonkin näköstä masennusta, mut vaan jotenkin lievempänä koska en vaan oikeesti keksi mikä mun ongelma vois olla... Äiti on mulle yleensä ollut se lähimmäinen ihminen, mutta kun äiti ei halua kuunnella mun murheita, aina kun yritän puhua mun asioista, äitini sivuuttaa ne ja sitten tulee esille kaikki äidin elämän murheet ja mun pitäisi toimia kuuntelijana. Ja sitten on myös isäni, joka juo päivätpitkät, ajattelee aina vaan itseään ja vajoaa käyttäytymisellään teini ikäisen tasolle. Toisinaan mietin vaan, että oonko vaan vainoharhainen ja kuvittelen et mussa ois jokin vialla. Nykyään vaan tuntuu, että kokoajan on tunteet pinnassa, useimmiten tosin viha ja katkeruus tai sitten mikään ei vaan tunnu miltään. Mutta tosiaan pointti oli se että haluaisin vaan tietää mikä mussa on vialla vai onko mussa edes jokin vialla, ehkä mä yritän vaan etsiä selityksiä minkä piikkiin laittaa mun pahaa oloa tai sitten yritän vaan saada ymmärrystä...