Onko jollain muullakin masennusta (ilman itsetuhoisuutta tai itsetuhoisia ajatuksia) joka ilmenee alakuloisuutena, väsymyksenä, pitkään nukkumisena, ruokahalun muutoksena, lyhyinä vastauksina eli ei mielenkiintoa kovasti muiden ihmisten juttuihin, katsekontaktin vähenemisenä ja omiin oloihin vetäytymisenä, tunteena että on ihan yksin kaiken kanssa? + lisää jtn mitä niitä kriteereitä nyt onkaan

Ystävillä masennus on niin itsetuhoista hommaa että sitä ei ole edes huomannut että itsellä myös ihan oikea masennus vaikka onkin hieman lievempi. Monesti kun tuntunut siltä että itsellä ei saisi olla mitään ongelmia kun ystävällä se on kuin kilpailua jos jollain menee huonommin kuin hänellä. Ystävällä siis vakava masennus ja toipumassa anoreksiasta. Kuitenkin kun minulla on toiveita tulevaisuuden suhteen ja odotan ainakin kaukaista tulevaisuutta eli ei sen tyyppisiä ajatuksia minulla ole ettei mulla ois tulevaisuutta tai että haluisin kuolla. On vaan niin perkeleen harmaata välillä, ei synkän mustaa.

Samaistuuko kukaan? Eli masennus ilman itsetuhoisia ajatuksia, anyone?