Eli pakonomainen haaveilu.

Moi, haluaisin vain tietää, löytyykö täältä muita ketkä ”kärsivät” pakonomaisesta haaveilusta.

Mulla on siis jo noin 6 vuotta ollut tapa vaipua omiin ns. fantasioihin. Kuvittelen itseni tilanteisiin, joita ei oikeasti ole olemassa. Kuvittelen itseni yleensä joksikin jo olemassa olevaksi henkilöksi tai (fiktiiviseksi) hahmoksi, tai sitten kuvittelen oikean itseni johonkin tilanteeseen. Silloin puhun usein mielessäni jollekin ihmiselle jonka tunnen oikeasti tai jollekin osittain keksitylle henkilölle. Voin eläytyä persoonallisuuspiirteisiin ja elämäntarinoihin, joita mulla ei ole, ja joita ehkä haluaisin mulla olevan.

En usein tee tätä muiden seurassa, vaan aina kun olen yksin, huomaamatta, automaattisesti. Kun pitäis keskittyä johonkin tekemiseen kuten opiskeluun, niin ajatukset alkaa harhailla taas näihin maailmoihin. Teen tätä joka aamu ennen kuin nousen sängystä ja illalla ennen nukahtamista sängyssä, mikä häiritsee mun unirytmiä. Esimerkiks musiikki triggeröi tätä juttua, enkä oikein edes osaa kuunnella musiikkia ilman että haaveilen näin. Näitä haaveilukohtauksia (joita tulee tosi usein) laukaisee myös mm. kirjojen kohtausten muistaminen tai oikean elämän tapahtumat sekä käveleminen ja muu liikkuminen.

Tää asia ei lainkaan haittaa mua sillä hetkellä kun teen sitä, vaan tuo mielihyvää, koska oon vähän niinku addiktoitunut. Oon aina kuitenkin pelännyt sen hankaloittavan oikeaa, OMAA elämääni liikaa. Oon kärsinyt yksinäisyydestä, ja koenkin et tää haaveilu on osittain keino asettaa itseni sosiaalisiin tilanteisiin ja siten paeta yksinäisyyden tunnetta. Kun teen tätä haaveilujuttua, eläydyn siihen huomaamattani liikkeillä ja ilmeillä, ja puhun osittain tai kokonaan ääneen. Tälläset asiat on saanut mut huolestumaan, koska oon tajunnut tän epänormaaliuden ja kiusallisuuden. Oon myös ahdistunut ajatuksesta, että pakonomainen haaveilu estää mua oikeasti kokemasta asioita ja edistymästä elämässä, kun vaan haen korvausta hienoille tunteille joistain keksityistä tapahtumista.

Oon kyllä kuullu muilla olevan samankaltasii kokemuksia kuten itsekseen ”muille” puhumista, mut en tiiä kuinka vahvoja ne muilla on.

Voisin kirjottaa tästä vaikka kuinka paljon. Joten siis kysykää vaikka lisää jos haluutte. :-D Jakakaa myös mitä vain kokemuksia/ajatuksia mikäli niitä on.