Hei, tein ihan tätä keskustelua varten itelleni käyttäjätunnuksen koska tarvin jotain vertaistukea tähän tilanteeseen, lohduttavia sanoja tai neuvoja.

Tilanne on se, että oon seurustellu poikaystävän kanssa nyt kaksi vuotta (molemmat ollaan 18-vuotiaita) ja tossa kuukausi sitten jotain muuttui. Poikaystävä muuttu kauheen etäiseksi eikä halunnut nähä mua, ei jutellut jne. Kysyin luonnollisesti että mikä on ja sain vastaukseksi, että hän ei tiiä enää haluaako olla mun kanssa. Tuo tuli aika puskista koska tällasia merkkejä ei ollu ilmassa, tai ite en ainakaan oo huomannu.

Noh puhuttiin siinä sitten tovi ja tultiin tulokseen että halutaan yrittää vielä. Annoin sille viikon aikaa miettiä asioita, ja se kelpas hänelle. Nyt sitten kävi niin, että mulle tuli nii paha olo että soitin eilen miehelle ja vaadin vastauksia koska aikaa oli mennyt jo yli viikko. Viikon aikana juteltiin suht normaalisti edelleen, mutta ei olla kasvokkain nähty nyt kahteen viikkoon eikä tämän ”tauon” aikana. Kysyin, että mitä mieltä hän nyt on tästä asian jatkamisesta ja hän sanoi ettei ole edes miettinyt koko viikon aikana asiaa. Kuulemma ei kiinnosta tarpeeksi, mutta samaan aikaan ei haluaisi erota - ja sanoi vielä, että jos me erotaan niin haluaisi pysyä kaverina. Tauon aikana siis vain minä oikeastaan olen yrittänyt viritellä keskustelua ja kysellyt että nähtäisikö.

En nukkunut viimeyönä juurikaan ja pahalta tuntuu. Ollaan samassa koulussa, joten en voi vältellä häntä mikäli se ero nyt tässä lähitulevaisuudessa tulee. Itse haluaisin keskustella kasvotusten, mutta mies ei juurikaan osoita kiinnostusta. Eli todennäköisesti joudumme hoitamaan asian tekstiviesteillä tai soittamalla.

Pointti on tässä se, että mies on ensirakkauteni ja ensimmäinen oikea suhteeni. Luulin että tämä ois semmonen suhde, joka oikeasti kestäisi. Tuntuu tosi lohduttomalta että toisen kiinnostus vaan lopahtaa. En haluaisi itse jatkaa kaverina kun ja jos ero tulee, koska uskon että tarvitsen aikaa prosessoida. Olisiko teillä jotain lohduttavia sanoja tai vinkkejä? Tuntuu kovin pahalta :( on kusetettu olo, koska luulin että tuo viikon ”tauko” oli sitä varten että hän miettii mutta oltiin sinä aikana silti yhdessä, koska hän halusi yrittää. Vaikutti silti siltä, että hän ei edes yrittänyt. Nyt sitten hän ei ollutkaan miettinyt asiaa ollenkaan, ja musta tuntuu että mun kädet on tosi sidotut. En oikeen tiiä miten tämmösestä tilanteesta selviää, sattuu vain paljon ja itkettää :(