Mun elämä sortuu. Onko normaalia saada paniikkikohtauksia siitä että näkee liian monta ihastusta lyhyen ajan sisään/samalla kertaa tai et lyhyessä ajassa liian moni asia muistuttaa liian monest ihmisest?

Ja yleensäki ku rupee nostalgisoimaan (ainaki ihastuksii) nii meinaa tulla paniikkikohtaus ihan vaan siitä koska rupeen miettii millanen mun elämä on ollu ja sit vaa asiat menee filminauhana ja emmä tiiä vittu tekis mieli vaikka oksentaa. Nyt ku miettii ni ei kyl ihme et päässä viiraa mut silti emmä tiiä miksei muilla oo tämmöstä. Miksi.

Hyi saakeli oikeesti selasin mun kuvia ainaki jostai vuodest 2018 saakka ja en tiiä olin niin paniikkikohtauksen rajoilla siinä suuren osan ajasta ettei oo todellista edes. Pahinta on se ku ihastukset näyttää toisiltaa ja sit rupeet kategorisoimaan niitä sen perusteella ketkä näyttää toisiltaan ja sit aina ku katot yhtä tulee mieleen toinen. En pysty nukkumaan mä kuolen siis miksi elän.

Ja hauskaa huomata tosiaan etten oo edelleenkään yli henkilöstä johon rakastuin joskus 2010. Heitän hanskat tiskiin.