Jos en näkis niitä unia, en ees välttämättä ajattelis kuolemaa niin paljon. Pakko kuitenkin odottaa yhtä juttua, tai sitten ei kuitenkaan, koska periaatteessa mulle on ihan sama kuolenko siihen, vaikka samalla haluan sitä paljon. Uskallanko edes?

Oon KYLLÄSTYNYT. Onhan elämässä myös hyvää (jota en ansaitse). Mutta enemmän huonoa.

Anteeksi.