En vaan enää jaksa sitä ikuista haaveilua siitä yhestä jätkästä. oon päättäny et hankin sen ittelleni,mut toteutus ei onnistu. se asuu 300 kilsan päässä ja ei voitais nähä ku kerran viikkoon. oon snäpänny senkaa kesäkuusta asti ja viime viikolla olin sen kotikaupungissa ja se käveli mua vastaan. se tunnisti mut ja ku mä näin sen nii sydän hyppäs kurkkuun ja tuntu et pyörryn. se oli niin täydellinen. mua ainaki päätä pidempi,tuoksu hyvältä,kivat vaatteet ja muutenki täydellinen. pahoin pelkään et se oli eka ja vika kerta ku nään sen suoraa silmieni eessä.
en uskalla kertoo sille mun tunteista,koska ei olla vielä ihan niin läheisiä. haluun ensin tutustuu 100% ennenku pilaan mitään.
ja sen takia itken joka ilta sitä ku pelkään et se löytää jonkun muun tai jos se ei avaa mun snäppiä. äh. tuntuu niin turhauttavalta ku en voi tutustuu siihen f2f vaan pitää jossain snäpissä yrittää😖