Aiemmin tänään olin kirjottamassa tänne keskustelua, jossa avauduin siitä kuinka paha fiilis mulla on ja miten oon jo pidemmän aikaa epäillyt olevani masentunut. Uskon että mulla saattaa olla lievä masennus, koska oireita siihen löytyy pidemmältä ajanjaksolta. Kyllä, mun ajatukset ovat olleet aika vinksin vonksin jo pitempään ja musta on tuntunut useammin pahalta kuin hyvältä. Jollekkin terapeutille puhuminen olisi varmasti hyödyllistä. Varmasti jokainen meistä on jollain tavalla "rikki" ja hyötyisi ammattilaisen näkökulmasta asioihin. Luultavasti harva meistä täällä on säilynyt "maailman pahuudelta". Mulla tää on johtanut aika huonoon itsetuntoon, arvottomuuden tunteeseen, pieneen eristäytymiseen ja hirveään rakkauden kaipuuseen. Olen useasti liian sinisilmäinen, sillä haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja teidän että jokainen meistä käy oman päänsä sisällä omia kamppailuja.

Useasti olen analysoinut sitä kuinka mun elämä on johtanut tähän pisteeseen, miksi tunnen näin ja miksi olen tällainen kuin nyt olen. Oon todennut että itsensä tutkiminen on tosi hyödyllistä. Oon alkanut katsomaan erilaisia psykologien tekemiä youtube-vidoita, jotka on auttanu ja tulee auttamaan mua varmasti jatkossakin. Huomaan kuinka menneisyys ja nykyhetki ovat paljon kytköksissä toisiinsa, opin ymmärtämään mistä erilaiset ajatusmallit tulevat ja kuinka tällaisia pahoja ajatusmalleja voi kenties muuttaa. Oon vasta täysin matkani alussa. Mutta mitä haluan tällä sanoa on se, että mielenterveys on tosi tärkeä osa elämää ja sitä tulisi hoitaa ja varjella. Musta on jopa naurettavaa kuinka pienessä roolissa mielenterveys ja sen hoitaminen ovat. Kaikki mitä me tehdään elämässä lähtee meidän mielestä. Jokainen meistä ansaitsee tuntea olonsa hyväksi. Mä oon päättänyt ottaa oman mieleni hoitamisen omiin käsiini kirjoittamalla "mielikirjaa", johon mä aion alkaa selventämään mun ajatuksia. Ensimmäisenä mä haluan selvittää erilaiset vääristyneet ajatusmallit mitä mulla on ja erilaiset tunnelukot. Mä oon päättänyt etten halua elää elämääni pahaa oloa potien, vaan haluan oppia arvostamaan itseäni ja selvittämään kuka mä oikeasti olen. Loppupeleissä se olen minä itse kenen kanssa minä elän päivästä toiseen ja ketä minä ajattelen viimeisenä päivän päätteksi. Haluan oppia asettamaan itseni ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. (Tää ei tietenkään tarkoita sitä että alkaisin itsekkääksi, vaan oppisin tuntemaan oman arvoni). Minä elän vain tämän yhden elämän ja enkä halua elää sitä tällaisessa oudossa kuplassa, jonka mä olen ympäristön vaikutteiden alaisena saanut aikaiseksi. Mun pitää oppia katsomaan sieltä laatikon ulkopuolelta ja isompaa kuvaa. Kyseenalaistaa oppimaani ja miettiä mitä minä todella haluan. En ole täällä miellyttääkseni muita, vaan olen tässä maailmassa itseni kanssa.

Jos sä kamppailet myös ahdistavien ja masentavien ajatusten kanssa, niin ymmärrä, että sä itse et välttämättä ole syypää niihin. Sä olet kasvanut tietynlaisessa ympäristössä, tiettyjen ihmisten parissa ja erilaisten paineiden alaisena. Sä oot tehnyt valintoja, joskus itseäsi, joskus muita ajatellen. Ja jos vastaus on ollut jälkimmäinen niin luultavasti tällöin olet alitajuntaisesti ajatellut itseäsi. Olet suojellut itseäsi torjutuksi tulemisen tunteelta, joka olisi voinut vahingoittaa sinun mielen terveyttä. Jokainen meistä haluaa olla rakastettu, arvostettu ja hyväksytty. Kenties miellytämisentarve tulee siitä, että sulla on elämässä ollut liian vähän rakkautta antavia ihmisiä, esimerkiksi vanhempasi ovat olleet aina etäisiä. Mutta oikasti heillä on omat tunne-elämän ongelmansa, ehkä he eivät osaa ilmaista tunteitaan, joka on taas oma suojelumekanisminsa, mikä voi taas johtua siitä, että heille pahaa sattuessa heidän mielensä pistää pahat tunteet taka-alalla ikään kuin piiloon. Tällä tavalla mä uskon että paha ikään kuin kiertää maailmassa, mutta se ilmenee ihmisissä eri tavalla. Rakastaminen on taas tämän vastakohta.

Mutta mä uskon että toista ihmistä on hyvin vaikeeta rakastaa jos ei osaa rakastaa itseään kunnolla. Koska silloin sulla on edelleen tällaisia ihmeellisiä ajatusmalleja, jotka levittävät sitä pahaa oloa muille. Itsensä rakastaminen on varmasti haastavaa. Mutta ensimmäisenä varmaan kannattaa lähteä liikkeelle siitä että tunnistaa oman arvonsa. Silloin asettaa muille rajan siihen, kuinka sinua saa kohdella. Itseasiassa mulla on tällä hetkellä läheinen kaveri, josta mä tiedän sanoa sen ettei me luultavasti tulla olemaan kavereita aina, koska mä oon antanut hänen astua tän rajan yli liikaa. Hänellä itsellään on myös omia ongelmia, jotka näkyvät hänen tavassa käyttäytyä ja uskon että sellainen energia ei ole mulle hyväksi. Se että mä voin hyvin on tosi tärkeää ja se on myös tietoisten valintojen summa, mutta sepä siinä onkin kun kaikki valinnat mitä me tehdään ei todellakaan aina ole täysin tietoisia. Siispä mä kannustan jokaista ottamaan oman mielenterveytensä parantamisen tietoisuuteensa. Jos elät tällä hetkellä pimeitä aikoja, niin muista se että valoa on aina olemassa. Sen saavuttaminen voi olla vaikeaa, mutta mä uskon suhun. Mä uskon että sä haluat hyvää juuri sinulle ja mä uskon että sä olet rohkea, sä melkein mihin vain, mutta kaikki on kiinni sun mielestä. Nyt oikein paljon rakkautta sinulle joka luet tätä tekstiä, olet kaiken ihanan arvoinen juuri itsesi ja oman hyvän olon takia. Ole juuri sellainen kuin olet. Jos muut eivät siitä pidä, niin heillä on ongelmia itsensä hyväksymisen kanssa. Heillä se näkyy käyttäytymisessä esimerkiksi kiusaamisena. Mutta sitäkin vastaan voidaan taistella yhdessä rakkauden kanssa. Tiedän teksti on erittäin pitkä ja sekava, mutta kirjoitin tekstiä suoraan ctrl + v mitä mieleen tuli. Toivon ettei sulle tullu vaan sekavampi olo, mua tää vain rauhotti kun pääsi jauhamaan asioita.