hoi. olen jo ysiluokalla ja tulevaisuus on auki. en tiedä yhtään mikä on se oma juttu tai että jaksanko lukiota. jos jaksaisinkin, niin missä? asun pienessä kylässä, joka tuntuu aivan liian pieneltä, ja haluaisin pois koko suomesta oikeastaan, mutta täällä on koti. siitä olen varma . asioita jotka on lähimpänä mun sydäntä on musiikki, kirjoittaminen ja taide. En tiedä miten ja mitä noista haluaisin toteuttaa, nyyh

olen lukittuna parissa ystäväsuhteessa joissa en koe olevani onnellinen, mutta molemmat perhetuttuja joten välien katkaiseminen toisi vain enemmän komplikaatioita

ulkonäköpaineet :/ olen muutaman kilon ylipainon puolella,, iso riski sairastua diabetekseen koska sitä pyörii suvussa ja kaikki tälläset sydänongelmatkin on taas kuvioissa ja jatkuva lievä ahdistus tästä sairastumisen pelosta

olen rakkaudenkipeä, haluan vaan poikaystävän, mutta toisaalta en vielä ??

olen korviani myöten ihastunut OPETTAJAANi. tragic. hän on joku 24 ja ei edes erityisen hyvännäköinen. miksi. tämä on myös ehkä ensimmäinen kunnon ihastukseni ja en iki maailmassa tekisi asialle mitään mutta haluan vaan päästä hänestä yli

vihaan sitä että olen introvertti ja hiljainen tietyssä seurassa, mutta muuttuminen on vaikeata

koululiikunta tuo itsevarmuus ongelmia ja ahdistusta

tää on taas tällästä turhasta stressaamista mutta en varmaan ikinä ole valmis hankkimaan lasta. haluan perheen jne mutta aivan helvetin pelottavaa.

musta tuntuu että äitillä on toinen mies.tai ainakin joku tällainen ihastuksen kohde. t näin vahingossa viestin.(joka voi kyllä olla aivan viaton mutta idk)
mutta ei äiti ikinä pettäis ja meidän perheessä on kaikki aiva helvetin hyvin

En ikinä halua luopua koirastani, mutta tuokin päivä pelottavan lähellä

Joskus en uskalla avautua kun omat ongelmat on just tälläsia vähän turhia ja sit niist ei ois ehkä varaa valittaa ku mul o kuitenki yleisesti asiat hyvin mut sit nää pienet asiat on pakkautunu rinnan alle isoks sotkuks.


joo no niin siinä tänhetkinen mielentilani in a nutshell. (::::