Itse olen kauhuelokuvien suurkuluttaja ja voin sanoa olevani jokseenkin ehkä jopa koukussa niihin. :-D Siinä 13-vuotiaana aloin katsoa ensimmäisiä K-18 leffoja ja sen jälkeen on tullut vuosittain katsottua kymmeniä elokuvia ja muutenkin pysyttyä ajantasalla niiden suhteen.

Olen useinkin miettinyt sitä, mikä saa ihmisen joko rakastamaan tai inhoamaan kauhua. Olen tästä jonkun verran tutkimusta lukenut, mutta johtopäätökset on ainakin toistaseksi aika monitulkintaisia. Yleisimmät selitysmallit lienevät nämä:

1. Kauhuelokuvista pitävät haluavat nähdä jotain, jota ei näe arkipäivässä: uutuudentunne viehättää
2. Kauhuelokuvat tarjoavat puhdistavan kokemuksen: ne aiheuttavat ahdistusta elokuvan aikana, mutta kun elokuvan on saanut loppuun asti kokee olevansa entistä vahvempi
3. Edelliseen liittyen syytä sille, miksi miehet katsovat kauhuelokuvia naisia enemmän (keskimäärin) on initaatiokokemus: miesten tulee kestää kauheuksia ja selvitä niistä voittajina
4. Kauhuelokuvien ystävät saattavat saada helpommin adreanaliinia jännittävissä tilanteissa, ja tähän voi jää koukkuun: kauhuelokuvista pitävät saattavat kokea viehätystä vaarallisiin tilanteisiin

Itse ajattelisin, että omalla kohdallani pätevät eniten selitysmallit 3 ja 4, vaikka en mies olekaan. Koen kuitenkin aina jonkunlaista tarvetta osoittaa etten ole pelokas, ja toisaalta tiedän saavani adreanaliinia joskus hyvinkin kyseenalaisissa tilanteissa :-D Nautin pelosta jollain kieroutuneella tavalla ja myönnän sen, mutta en varsinaisesta kuolemanpelosta toki. Enemmänkin sellaisesta "harmittomasta" pelosta, jossa tietää ettei oikeasti käy mitään.

Haluaisin siis kuulla teidän kertomuksianne kauhuelokuviin mieltymisestä ja pohdintoja aiheesta. Toisaalta haluan myös romuttaa sen uskomuksen, että väkivaltaisia elokuvia katsovat olisivat jollain tavalla olennaisesti kieroutuneita tai väkivaltaisia itse.