Yksin vaeltaa metsässä
Virvatulten välkehtiessä
Tuo lapsi lohduton
Joka koki kauhean kohtalon

Ei pahaa kellekkään tarkoita
Vain pelottaa kulkijoita
Hänen itkunsa lohduton
Huutonsa loppumaton

Hän kaipaa auringon valoa
Ja keinuvaa, puista kehtoa
Äitinsä ihanaa laulua
Vaikka hälle onkin katkera

Hän odottaa varmaan ainiaan
Sitä että nimen saa
Ihtiriekko onneton
Lapsi lohduton