Toi otsikko koska ei varmana tuu olee eka asia mitä kyseenalasta täällä.

Eelliiikkä moikka vaan kaikki tutut ja einiin tutut tiiättekö mä kyseenalastan sitä miten jotku jätkät stressaa siit et NE ON LYHYITÄ?! Elikkä siis kerron nyt turhan storyn joka kandee lukee jotta vähän ymmärtää mun pointteja :')

Tuossa 17.9 maanantaina tuli mulla ja mun poikaystävällä 1kk seurusteltua, ja no hän sitte laitto että "ihana et oot pysyny siinä jo kuukauden, jatkatko beib ne loputki ainaki 22 kk?" Ja no kosk oon tämmöne pehmis näis tilanteis mun sydän obv suli! Hän sitte soitti mulle videopuheluu ja juteltii siinä tunti, kaks, ehkä kolme. Siinä hän sitte loppupeleissä rupes näyttään tosimasentuneelta ja ahistuneelta ja mä sit tietty luulin et mä olin tehny jotain. Ennenku edes seurusteltii me leikkimielisesti kisailtiin ettäkumpi on pidempi, ja no hän nyt on ollu muapidempi jo jonki aikaa. Siinä sitte ahistuneena hän kysykin että "kuinka pitkä sä oot" ja no vastasin pituuteni, jotain 158-162 cm väliltä, en ole aivan varma. Ja sepuhelu loppuki sitten siihen. Sen jälkeen tuli viesti että hän ymmärtää kyllä jos jätän hänet ku hän on mua lyhyempi. Olin heti että hell no, en todellakaan oo jättämäs ihmist jota rakastan, jos se on mua lyhyempi. Ei siin onhan pitkät jätkät super ihanii mut lyhyis on jotai nii söpöö.

Joten kertokaas vaikka jätkät (tai miehiksi itsensä kokevat) että miks stressaatte tommossiista asioista noin perkeleesti? Kiitos ja kumarrus!