mulla on tosi huono olo. koko ajan on jotain aihetta olla surullinen. ennen mä näin kavereita, harrastin paljon kaikenlaista, koulussa meni hyvin, oli hyvä olo kaikin puolin. enkä tiedä mitä sit tapahtu, mut oon nyt monta viikkoa ollu vaan linnottautuneena huoneeseen, en saa mitään aikaan, mikään ei huvita. Mun kaverit (jos nyt voi edes kavereiksi kutsua) ei ota mua tosissaan kun kerron suoraan miltä musta tuntuu. en oo hyvissä väleissä koskaan ollu vanhempien kanssa enkä oo niille puhunut mun asioista muutenkaan. Mua vaan kyllästyttää ja väsyttää, joka päivä menee saman kaavan mukaan mut joka päivä saa itkeä ihan eri syistä. mun pitkäaikanen ihastus säätääkin nyt mun kaverin kanssa, vanhemmat puhuu musta ikävään sävyyn, välit huonontuu ihmisten kanssa syystä tai toisesta jatkuvasti jne. Mä hermostun tosi nopeesti ihan tyhmistä jutuista, ei oo normaalia mulle ja täst oon saanu kuulla useesti. Hitto kun olis oppinut arvostamaan sitä kaikkea mitä oli vielä hetki sitten kun nyt taas tuntuu ettei ole mitään menetettävää. Pitäis ryhdistäytyä ja tehä asialle jotain kun ei tää tästä ihmettelemäl parane. mut onkohan liian haastavaa mulle.

huhhuh tulipa taas avauduttua. Kertokaa ihmeessä teidänkin tän hetkisiä fiiliksiä tai mitä vaan!