Siis tänään me puhuttiin kuraattorin kaa sisäisistä äänistä (minkä takii sinne menin) ja hermorohmaduksista ja niiden yhteydessä tulevista itsetuhoisista ajatuksista ja sit se kuraattori sano et sen apu ei ehkä riitä jonka takii sne on pakko kertoo mun vanhemmille ja sit käytiin viel terkkarillä ja ää mun äiti äsken va aalko puhuu mulle siitä, että jos mulla tulee näitä ajatuksia jne. Ja se oli aika vaisu ja siis oikeesti se terkkari ja kuraattori olivat ilmeisesti huolissaan musta (?) ja mua alko ahdistaa ihan sikana ja tuntuu vaan et ku mä en kuitenkaan mitään aijo tehä ja oon vasta 12 niin musta tuntu niin pahalta et onks tää nyt isompikin asia ku vanhemmat tietää ja psykologi päättää alaks mä puhuu jonkun toisen ammattilaisen kaa et jos sen kuraattorin apu ei riitä ja mua alko vana enemmän ahdistaa ja pelottaa nää mun ajatukset et jos mä en voikaa hallita otteeni tai jotain ja jotku ammattilaiset on huolissaan musta ja ku toi on varmaa aika kauhee tietää vanhempana niin en mä ois halunnu et mun äiti tai isä tietää ja viel se et tästä on nyt tehty sillee aika iso juttu niin mua ahdistaa et ku en mä haluu mitään tehdä mut silti mä tarviin ammattiapua sen perusteella mitä terkkari ja kuraattori sanoo vaikka oon ite vähä telly tätä koko ajan.