Olen tällähetkellä lukiossa, ja se oli aika selkeä valinta peruskoulun jälkeen, koska mikään ala amiksessa ei niinkään kiinnostanut. Lukioaika on tähänmennessä ollut syvältä oikeastaan kaikin puolin, mutta etenkin koulumenestyksen kannalta. Suurimmalla osalla tunneista en saa tehtyä yhtään mitään, tai sitten hyvin vähän, koska ajatukset harhailee jatkuvasti muualla. Läksyjä tai etätehtäviä en saa tehtyä, koska tuntuu, etten niissäkään pysty keskittyä ja päässä pyörii jatkuvasti ajatukset paljon miellyttävämmistä asioista, joita tehdä. Pelkkä tehtävien teon aloittaminen tai edes yrittäminen tuntuu jo saavutukselta. Ahdistun aina opettajien keksimistä uusista projekteista, tai laajemmista tehtävistä ja ne sujuvat vaihtelevasti. Motivaatio oikeastaan kaikkeen paitsi kahteen kiinnostavaan aineeseen, joissa niissäkin on ollut laskusuhdannetta, on käytännössä nolla. Pienimmätkin tehtävät tai velvollisuudet tuntuvat usein ylitsepääsemättömiltä. Olin joskus hyvä koulussa, en tiedä mitä tapahtui. Tulevaisuuden kuvat tuntuvat todella sumeilta, koska tuntuu, että en saa suuntautua jatko-opiskelussa vahvuuksieni mukaan, vaan kokonaisosaamisen, etenkin pitkän matikan yms. luonnontieteiden suhteen. Mulla on tällä hetkellä unelma ammattiurheilusta ja työskentelen paljon sen eteen, mutta se ei tietenkään ole todellakaan varmaa, pääsenkö tavoitteeseeni.

En tiedä yhtään, miten voisin taas alkaa pärjätä koulussa ja tämä tilanne stressaa ja ahdistaa suht usein. En näe amikseen vaihtamista vaihtoehtona, koska vielä ainakin toistaiseksi jaksan haaveilla yliopistoon pääsystä.