Juu siis moi.
Tein tän keskustelun siks et tarviin nyt vaan kuuntelijaa.
Oon siis neljätoistavuotias tyttö ja mun elämässä on tapahtunu ihan hirveästi, nyt vaan on sellanen tilanne puolestaan että mulla ei oo *ketään*, kelle puhua päivän surut ja murheet ja sunmuuta.. En haluais
pidätellä kaikkee mun sisällä ja ois ihanaa jos olis ees yks ihminen jolle kertoa mitä mietin ja tunnen, toisinsanoen mitä mun päässä liikkuu. Kavereita siis ei yhtä ainutta sellasta kelle voin kertoo mitään ja vanhemmille en halua puhuu ja no en tässä nyt pitempiä tarinoita ala selittelemään siitä.
Mulla on oikeesti tosi paha olla ja tarviin nyt vaan kuuntelijaa joka ees vähän jaksais kuunnella mun avautumisia kaikesta turhasta. Jos just sä haluut olla avuks ja jaksat kuunnella, laita sun joku some tohon alas niin tuun addaileen.
Olen siis oikeesti tosissani tää ei oo mikään paska läppä.