Hei! Tiedän tiedän, tämä on erittäin typerää kysyä, mutta kysynpähän nyt kuitenkin. Minulla on, tai siis oli poikaystävä. En meinaa vieläkään tottua siihen, ettei poikaystävää enää ole. Tämä poikaystäväni oli transmies, joten ei ole välttämättä samaa verrattuna ns ”oikeaan” mieheen. Olemme molemmat alaikäisiä, mutta tiedän että olemme toisillemme sielunkumppanit. Hänellä on ollut aina elämässään pahat ajatukset riesanaan, ja olen parhaan mukaan auttanut. Olimme olleet yli vuoden yhdessä, kun yhtenä iltana hän sitten myönsi että pitäisi ehkä ottaa etäisyyttä. Olen kuitenkin erittäin erittäin eeeeeittäin varma, että HÄN rakastaa minua juuri sellaisena kun olen. Hän on tehnyt vuokseni vaikka mitä, eikä ole päästänyt mieleeni yhtään epäilyksiä mistään. Hän on ollut ihanin ikinä. Tunnen sen sydämessäni, että tämä on se oikea. En vaan tiedä mitä tehdä. Hänellä on nyt vaikeaa, ahdistaa ajatus että seurustellaan, tunnusti että saattaa ollakkin homo. Olen siis itsekin tuntenut itseni joskus mieheksi. Onko siis mahdollista että hän oikeasti rakastaa minua tälläisenä vai vaan enemmän ulkonäön perusteella? Hän sanoi kyllä että ehkä myöhemmin... mutta en pysty uskomaan. Hän sanoi että haluaa olla vielä kaverini, ja ollaan juteltukin tässä monet kerrat. En vaan tiedä parantaako aika vai mitä... olen todella mustasukkainen ihminen, ja hän sanoi yhdestä miesjulkkiksestakin että on hänen aviomiehensä. Tuntuu vain niin pahalta sydämestä. Olkaa kilttejä ja kertokaa rehellinen mielipide. Kiitos etukäteen.