Mulla ja mun poikaystävällä on ollut nyt 3 vuotta on offia. Nykyään taas seurustellaan ja musta tuntuu et nyt riittää ja oon saanu tarpeekseni. Ongelmia riittää ja tiedän että ansaitsen parempaa mitä hän on.

Mulla vaan ongelma etten uskalla päästää hänest irti ja erota. Tiiän että olisin iloinen ja pystyn jatkaan eron jälkeen mutta rakastan sitä hirveesti. Onhan se mun ensirakkaus ja sen kanssa oon kokenu kaikki ensimmäiset kerrat.

Tiedän siis mitä pitäs ja mikä on oikein tehdä, eli erota. Mä en vaan pysty siihen ja vaikka pystyisin pelkään sitä muutamaa viikkoa eron jälkeen.

Mut musertaa se että se olis jonkun toisen kanssa. Varsinkin heti mun jälkeen. Eihän se ole syy pitää toisesta kiinni sen takia etten koskaa haluais että se olis jonkun muun kanssa.

Me ollaan samalla luokalla ja meillä samoja kavereita sekä asutaan samalla paikkakunnalla joka on pieni. Ei siis voi välttyä näkemästäkään sitä.

Tiiän et pitäs vaan napata itteensä niskasta kii ja tehdä se siirto. Mitä mun pitäs tehdä tai miten saisin rohkeutta tehdä sen. Nyt kun tää koronakin eikä kavereita pääse näkemään niin en kestä sitä eroa yksin kotona...