Poistunut demittäjä25.8.2020 20:06
1/2
Kroppa ahdistaa

Jos sulla on koskaan ollut mitään ajanjaksoo/hetkee jonka takia mikään painoon/kroppaan liittyvä asia saattaa vähänkin tuoda mitään negatiivisä fiiliksiä, tai muuten vain et mieluusti samoista syistä lue tän aihealueen tekstejä, en suosittele lukemaan. Jos silti päädyt jatkamaan, niin lukeminen omalla vastuulla. En regoi tän tyylisiin kommentteihin "ihan v*tun ahistava keskustelu" "lopeta tälläsien julkaiseminen" ja "lopeta! Mikä on ku kaikki valittaa kropastaan. Olet normaalipainoinen, joten lopeta se kitiseminen" ja "sulla saattaa olla alkava anoreksia" Kiitos, olen varoittanut.


Oon aina ollu älyttömän epävarma mun kropasta, varsinkin kun alko ensimmäiset muutokset. Ekana alko rinnat kasvaa, ja sitten tuli lantion levenemistä. Karvotusta alko sit oleen huomattavissa, ja sen jälkeen alkoi menkat. Olin tuolloin 12-vuotias. Mun tissit oli tuolloin suuremmat kun suurimman osan luokkalaisista, ja ovat edelleen. Saattaa johtua siitä, etten ole mikään tikku laiha. (kuitenkin ilmeisesti normaalipainon rajoissa)

Nykyään oon yläasteella, ja luokan läskein. Onhan sielä pari tukevampaa, mutta heillä se rasva kerääntynyt hieman eri paikkoihin. Yhdellä kyllä suuremmat rinnat kun mulla, mutta muuten hän on erittäin laiha.

Tämä just ahistaa. Mulla läski kerääntyy aina rintoihin ja takapuoleen, vatsaan, sekä kasvojen alueelle. Tietenkin käsivarteni ja reiteni ovat myös pelkkää pullamössöä. Tuun aina erittäin kateelliseksi, kun olen esim kavereideni kanssa rannalla. Muilla bikinit, täydellisissä vartaloissaan. He ovat laihoja kun mitkäkin, ja sitten tulen minä. Läski, erittäin suurilla muodoillaan.

En tiedä oikeestaan, että mitä edes haen tällä keskustelulla. Varmaankin vertaistukea, sekä muita "kohtalokavereita". Tiiän, ettei kroppani ole vielä tässä iässä täysin muotoutunut, mutta pituuskasvuni on mennyt jo terveydenhoitajan, sekä äitini mukaan ohi, enkä usko että tapahtuu enää muuta kuin rintojen kasvamista (entisestään) ja itseni leveyskasvu. Tietenkin voisin alkaa laihduttamaan, niin olen yrittänytkin jo monia monia vuosia. Älkää edes tulko kertomaan uusia diettejä, sekä motivaatioita. En ole luovuttanut, mutta mä mun kroppani parhaiten tunnen. Tiedän, että tuolla ajattelemistavalla annan tälläisen kuvan itsestäni: "voin syödä kello 19.30 asti niin paljon herkkuja kun jaksan, ja sitten syön yhden omenan."
Mutta en mä sentään ihan noin lepsu itseeni kohtaan oo, älkää huoliko.

Olen myös sairaan kateeellinen aina ollutkin heille, jotka ovat luonnostaan miltei alipainosia. Monet heistä valittavat siitä, ettei heille tule muotoja. Nämä ovat vain mielipide kysymyksiä, eikä niistä kannattaisi riidellä. Se vaan pistää syvälle sieluun joka ikinen päivä nähdä luokkalaisiani. 99% heistä ovat juuri tuollaisia. Älä edes kysy millaiselle luokalle olen päätynyt... Kaikki tikkuja, ei muotoja (paitsi parilla) ja muutenkin täydellisiä. (pahinta ehkä se, että 80% käyttää pelkkiä toppeja/muita vaatteita joissa heidän laihuus ja muodottomuus tulee täysin esille.)

Huoh. Samankaltaisia tilanteita?