Olen aika säälittävä ihminen mitä tulee seurusteluun. Minusta ihastuminen on paljon kivempi tunne kun vaan rakastaa jotakin romanttisessa/parisuhde mielessä. Rakkaushan ei ole mitään ylipursuavaa koko kehossa tuntuvaa niin kuin ihastus. Se on ennemminkin vain päätös olla toisen kanssa ja niitä arjen pieniä tekoja toisen eteen. Olen sen verran ahdistunut ihmisenä, että etsin jatkuvasti keinoja tukahduttaa omaa oloa. Ihastuminen ja perhoset vatsassa on toiminut tähän asti parhaiten. Päihteet vain saavat itsetuhoisiksi ja liikunta tuottaa stressiä.
Olen suhteessa nyt ja alkuhuuma ensimmäisen vuoden jälkeen alkaa olla ohi. Huomaan katsovani enemmän muita ja haikailevani siihen aikaan kun meillä oli vain juttua. Ekat suudelmat, ekat seksikerrat ja vain se kun tutustuttiin ihmisinä. Nyt kun muistelen niin lapsesta asti minua on aina kiinnostanut esim romanttisissa leffoissa miten ihmiset tapaa eikä se, että he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Tuntuu että niiden ekojen kertojen jälkeen kun tekee mitään romanttista tai seksuaalista niiden voima vain hälvenee ja hälvenee. En ole onnistunut elämässäni olemaan edes 2 vuotta kenenkään kanssa sillä toinen on alkanut vain ahdistamaan ja minusta oli väärin olla suhteessa sen toisenkin kannalta. Toki olen aina ollut vähintään sen puoli vuotta katsomassa tilannetta mutta aina todennut vähän ennen 2 vuoden seurustelua että tästä ei tule mitään.
Eli ongelmani ydin on se, että mua ahdistaa tunteiden latistuminen. Se on normaalia, mutta tuntuu välillä nii turhalta heittää hukkaan vuosia nähdäkseen ettei se kannattanutkaan. Olen nyt oikeasti tosi hyvän tyypin kanssa mutta tunteet vaan latistuu ja ahdistus alkaa lisääntymään. Alan ihastua enemmän ja enemmän muihin ihmisiin ja rupean olemaan todella tukalassa paikassa. Avoin suhde ei ole vaihtoehto sillä miestä se ahdistaisi todella paljon. Olen jo alussa ilmoittanut että ensimmäisen vuoden jälkeen usein ahdistun, mutta sanoi vaan että kerron heti kun alkaa ahdistamaan. Nään nyt jo hänen huolensa joka ahdistaa myös lisää. En halua vain olla missään kierteessä jossa toistan saman parin vuoden täysin turhan kaavan. En osaa välillä erottaa että pelkäänkö vain kaavan toistuvan vai tapahtuuko se oikeasti.