Tarinani menee näin:

Hain muutamaan kiinnostavaan korkeakoulupaikkaan, mutta ajattelin etten niihin pääse (en esim. lukenut pääsykokeisiin) ja olin ihan valmistautunut välivuoteen. Paikat mihin hain ovat mielestäni ihan ok kiinnostavia, mutta ei sellaisia ”pakko päästä”.

Noh he he pääsin sitten Jyväskylän yliopistoon, joka on noin 4-5 tunnin ajomatkan päästä kotikaupungistani.

Äitini tietysti haluaisi, että lähtisin koska on niin ylpeä siitä että pääsin todistuksella sisään jne. ja sanoo että voin sitten hakea lähemmäs kotikaupunkiani yliopistoon jos siltä tuntuu.

Mua ahdistaa kuitenkin tää valinta ihan tosi paljon. Mulla on tällä hetkellä vihdoin kaikkien lukiodraamojen jälkeen mahtava kaveriporukka joiden kanssa on aina superhauskaa. En oo kyllä ikinä oikeen ollut yksin ja tuntuu etten oikeen osaakaan.

Mulla on kans sellanen fiilis etten osaa luoda uusia ystäväsuhteita. (tää ajatus perustuu lähinnä mun viime kesätyöhön, jossa en laajasta työporukasta saanut oikeestaan yhtään kaveria ja söin yksin pukuhuoneessa kun en uskaltanut mennä taukohuoneeseen lol) Niinku sanoin, mulla on ollut aina kavereita. Parhaimmat kaverini oon tuntenu yli kymmenen vuotta ihan pienestä asti. Pidän itseäni persoonana ehkä jotenkin vaikeasti lähestyttävänä, vaikka kaikki aina sanovatkin että oon mukava ja hauska. Ja siis kyllä pidänkin itseäni ihan ok hauskana ja kivana kaverina, kunhan muhun tutustuu eka hyvin. En tiiä ehkä en luota sitten ihmisiin tai jotain mutta oon aika kiusallinenkin jos en tunne hyvin seuraani. Ja siis kyllä esim. uudessa työpaikassani ja lukiossa yms. sain uusia kavereita, mutta se vaati aikapaljon sosiaalisuutta siltä toiselta osapuolelta. Pelkäämpä siis että jäisin yksin, enkä saisi kavereita ja sitten kotikin olisi niin kaukana.

Toisaalta aattelen, että joskus sitä on pakkoa lähteä pois kotoa opiskelemaan (koska täällä siis ei ole mitään sellaista mikä kiinnostaisi opiskella) ja että nyt olis hyvä mahdollisuus vaikka vaihtaisinkin alaa jne. Vaikka välivuosi oli suunnitelmissa, ei mulla silti sille mitään suunnitelmia (esim. työpaikkaa) ole.

Joten tästä tiivistettynä: mietä mieltä olet saisinko yliopistosta kavereita, onko huoleni turha, jos olisit minä jäisitkö vai lähtisitkö?

Mielelläni kuulisin myös teidän kokemuksia ja tarinoita! (saa myös kertoa jos on kokemusta Jyväskylän yliopistosta, olisi kiva kuulla!)