Ekana;pahottelen jos on kirjotusvirheit! Ja selvennykseksi, hahmot on kissoja, ei ihmisiä.

Vilkaisin ylös taivaalle. Kuu hohti korkealla taivaalla. Huokaisin, ja hyppäsin läheiseen puuhun. Siitä asti, kun olin muuttanut pellolta metsään, olin ollut onnellisempi. Mutta paljon yksinäisempi. Tässä havumetsässä ei asunut
ketään muuta, kuin minä ja veljeni Savu. Savulla oli keltavihreät silmät ja savunharmaa turkki, aivan kuin minulla. "Yöusva!" Savun ääni kajahti jostain päin metsää. Lähdin äkkiä juoksemaan suuntaan mistä olin sen kuullut.
Juoksin havumetsän neulasmaalla niin kovaa kuin vain pääsin tässä pimeydessä. Pelko kasvoi sisälläni. "Yöusvaa!" Savun ääni kajahti taas, mutta nyt siinä oli epätoivoa,ja ääni hiljeni lopussa.
Jarrutin neulaset lentäen, kun edestä kajasti kirkas valo. Tuttu, mutta hirveän outo ja ummehtunut haju löyhähti nenääni. Ihmisiä! Ajattelin paniikissa. Hiivin yhden paksun kuusen taakse, ja kurkistin sen ohi. Kirkas valo osui silmiini, mutta hahmitin silti ihmisten reviirin aidan muutaman kissanmitan päässä. "yöusva!" Savun uusi huuto havahdutti minut. Nostin pääni, ja näin hänet jonkun ihmisen sylissä.