okei eli kesän aikana tutustuin mukavaan vuotta vanhempaan jätkään, kesän aikana tuli tunteita häntä kohtaan ja tuntui että hänelläkin oli tunteita minua kohtaan. Kesällä vietimme paljon aikaa yhteisen kaveriporukkamme kanssa ja olimme yötä kavereilla. Nukuimme tällöin samalla sängyllä, katsoimme leffaa, oli semmoista kädestä pitämistä ja vastaavaa kahdestaan olemista. Juttelimme kesällä paljon enemmän ja vietimme aikaa yhdessä, montaa kertaa emme kahdestaan ollut, mutta porukalla olimme. Kesän jälkeenkin olemme olleet kotonani isommalla porukalla, jolloinka olemme olleet kahdestaan suurenosan ajasta. Tästä jätkästä johtuen, erosin säädöstäni ehkä kuukausi sitten, koska tunteet olivat sekavat. Tämä entinen säätö yrittää saada minua takaisin ja on todella takertuva vieläkin, vaikka tein selväksi että meillä ei ole mitään enää.
Ongelma siis tässä vaiheessa on tämä ensimmäiseksi mainitsevani jätkä, tällä hetkellä näemme yhä n. 2krt viikossa seurakunnantoiminnassa, mutta hän ei enää hakeudu seuraani, tule juttelemaan oma-aloitteisesti. Kuitenkin kun olemme esim luonani porukalla, hän hakeutuu enemmän seuraani. Silti harvemmin hakeutuu seuraani. Olen miettinyt luovuttamista ja yrittämistä pysyä kavereina, mutta kaverini sanovat että en saisi luovuttaa, jos en edes ole yrittänyt. Tuntuu liian isolta kynnykseltä kysyä voiko hän olla tai vastaavaa, vaikka asummekin lyhyen matkan päässä toisistamme. Tuntuu turhalta, koska fiilikset on semmoiset että hänellä ei ole tunteita minua kohtaan.
Toisaalta hän ei ole koskaan ollut suhteessa aikaisemmin, mutta pitäisikö yrittää? Onko hän vain ujo vai onkohan peli menetetty?