Itsellä ollut aina haaveena ja tiedossa että jos mahdollista haluan lapsen nuorena. En ole ikinä saanut mitään irti esim bilettämisestä, olen "aikuistunut" tosi nourena. Tiedossa kuitenkin että haluaisin koulun loppuun (käyn siis töissä, mutta opiskelen siinä samalla) kun se on jo nyt viivästynyt. Sitten kun koulu käyty niin vauva on enemmän kuin tervetullut. Mutta mulla on kuitenkin kokoajan sellainen olo että mä haluan ja oikeasti tarvitsen lapsen. Tää ei oo mitään että voi ihanaa haluun vauvan vaan ihan oikeesti tunnen että nyt, heti, paikalla, mä oon valmis. Mun mies on ollut vähän sitä mieltä että hän haluaa olla vielä kahdestaan. Nyt kuitenkin puolen vuoden aikana ruennut kuuntelemaan mun vauva haaveita vähän enemmän. Ja nyt se on sanonut jo jonkin aikaa että hänkin olisi valmis lapseen, sanoo että olisi oikeasti nyt tosi onnellinen jos olisin raskaana. TÄÄ EI TODELLAKAAN AUTA MUA!!
Mun järki sanoo että kun niin vähän koulua jäljellä, niin täytyy sinne sinnitellä tai että edes puoleen väliin asti että kerkeän valmistua ennen vauvaa. Tai sit vaan jätän kesken ja jatkan joskus. EI KUN NYT KÄYT LOPPUUN!
p.s lopetin mun pillerit hetki sitten, ollaan kyllä käytetty kortsua, mutta nyt viimeaikoina esiintynyt väsymystä (esim eilen 5h päikkärit+8h yöunet) vatsan turvotusta ja alavatsa kipua ja "kuplintaa". Olisin oikeasti aika riemuissaan jos olisin raskaana, mutta luulen että tää on vaan toiveajattelua:)