ulkoapäin katsottuna, näytän iloiselta ja hyvinvoivalta. ja sitä olenkin. olen iloinen ja tosi kiitollinen siitä mitä minulla on. mutta.. joskus on ahdistusta ja epävarmuutta, mutta harvemmin päästän ne asiat pois itsestäni. sitten ne kasaantuu yhteen ja purkaantuu suurena tunnevyörynä. heti sen jälkeen alkaa miettiä ja tajuta asioita joita on ajatellut väärällä tavalla ja tajuaa miltä oikeasti tuntuu. esimerkiksi olen useimmiten ajatellut että minulla on loistava itsetunto ja sen sellaista. no mutta sitten kun tarkemmin miettii, olen arka ja epävarma mielipiteistäni. Olen aina vain yrittänyt kuulua joukkoon olemalla mahdollisimman huomaamaton ja esimerkiksi joidenkin vaatteiden käyttö tuntuu siltä että ei voi käyttää niitä, koska pelkää että joutuu muiden naurunalaiseksi. Siihen todennäköisesti vaikuttaa melkein koko ala-asteen kestänyt kiusaamis hässäkkä, jossa usein tuntui siltä, että minä olin ainoa jota haukuttiin ja pilkattiin. Mut yritettiin aina saada naurunalaiseksi ja kerranki se kiusaaja otti käteen hämähäkin ja periaatteessa ahdisteli minut sillä nurkkaan ja silloin pelkäsin hämähäkkejä kuollakseni ja itkukin siinä pääsi. kukaan ei kertonut opelle koska A) muista paikallaolijoita ei kiinnostanut ja B) en itsekkään kertonut useimmiten koska vastaus olisi ollut kuitenkin vain että "äläpä enään tee niin" tai "no se oli vain hämähäkki ei se sinua syö". Toisella kerralla se sama tyyppi kertoi minulle kuinka minun pitäisi tappaa itteni ja menimme kerrankin kertomaan asiasta, niin ope sano että "no ei se nyt oikeasti sitä tarkottanu". Noooo mutta sitten menin ystäväni kanssa sitten sanomaan suoraa opelle että meitä kiusataan, ja ope sanoi että aikoo ottaa kiusaajan puhutteluun. No, sitten puhuttelun jälkeen oli meidän vuoro mennä juttelemaan, ja kiusaamisen syyksi oli kuulema sanottu että me ärsytämme niin paljon tätä kiusaajaa, vaikka emme hädin tuskin sanonu sille mitään, ja sitä asiaa ei sitten koskaan saatu loppuun asti vietyä. PAITSI, kun vihdoin menimme yläasteelle, mie pyysin niin kovaa ku pystyin rehtorilta että minua ja minun kaveria ei laiteta samalle luokalle sen kiusaajan kanssa, ja se suostu siihen (onneksi). vieläkin jos se näkee mut jossakin käytävällä kävelemäs ohi, se teeskentelee oksentavansa ja siinä tilanteessa haluaisin vain olla huomaamatta tai näyttää pitkää hemmetin keskaria sille, mutta en pysty/uskalla. jos näytän keskaria, tulee lisäongelmia, ja en vain pysty olemaan vain perus ilmeellä sitä koko tilannetta. todennäköisesti katson äkkiä muualle tai lähden niin pian pois kuin vain mahdollista. No mutta kuitenkin, kiitos sinulle ihana jos olet jaksanut tänne asti lukea tätä tekstiä❤ hyvää yötä✨