Voitko lopettaa?

Voitko lopettaa nää ajatukset? Voitko pysäyttää mun terää pitelevän käden? Voitko jäädyttää kaikki mun tunteet, jotka on olemassa?

En jaksa enää miltei jokapäiväistä ahdistusta ja surua. En jaksa enää yrittääkään kerätä sydämeni palasia maasta, sillä en niitä jokaisesta löydä ja vaikka löytäisin, ei olisi mitään eikä ketään joka antaisi mulle mahdollisuuden, taidon ja voiman koota sydän uudelleen kokoon.
Vaikka itse saisin sirpaleet yksinäni kokoon, sydän ei enää löisi...

Haluan ihmisiä lähelleni, mutta en siltikään halua. En voi luottaa. En voi puhua. En kenellekään. Enää koskaan.

Pysäytä mun käsi. Katkaise mun ajatuksilta siivet. En pysty siihen itse.
Anna mun nousta pohjalta äläkä tönäise mua takas alas, kylmään ja pimeään rotkoon.
Mulla ei oo voimia elää. Mulla ei oo voimia jaksaa. Mulla ei oo voimia pyytää apua enää ikinä, kiitos kuraattorin. Mulla ei oo voimia eikä uskallusta luottaa. Mulla ei oo voimia taistella. Ongelmat kasautuvat. Oon paha ihminen, mun ei kannata elää.

Kaikki ois hyvin, jos mua ei ois.

Mun aivot, järki, mikä tahansa mikä mun päässä on, lopeta ennen kuin