Kirje menneisyydestä.

Viikonloppuna siivosin vaatekaappia. Kurotin ylähyllyltä pölyistä laatikkoa, en muistanut sen olemassaoloa. Vuosikausiin en ole avannut tuota aarrearkkua. Pyyhkäisen pölyt pois sen kannelta, mieleeni tulvii muistoja kaukaisuudesta.

Päällimmäisenä kirje sinulta, tapasi mukaisesti punaista kaunokirjoitusta. Kirje tuoksui vieläkin musteelta. Samalta kuin viimeksi sitä lukiessa, siinä ruokapöydän päädyssä kyynel poskella. Kirjeessä kerroit isäsi kuolemasta, toivoit minulta tukea, aikaa olla sun luona.

Se oli viimeinen kirje sinulta, et koskaan saanut siihen vastausta.

Ne oli niitä nuoruusvuosia, jännittäviä kokemuksia ensirakkauden reunalla. Sinä vannoit rakkautta, minä vannoin rakkautta, vaikkei meillä koskaan ollut mahdollisuutta kasvokkain jutella. Oltiin toisillemme illuusio rakkaudesta, kuvitelma tai fantasia, siinä hetkessä totisinta totta. Kirjekavereita, sielunkumppaneita, tuntemattomia.

Kului vuosia, mennyt unohdettuna kuulin sinusta. Kaveripyynnön muodossa. Vaihdoimme kuulumisia kavereina. Tuli kausia vailla keskustelua, kausia lähimpinä kavereina, jaoimme kokemuksia ja neuvoja ihmissuhdekoukeroissa.

Välillä ajattelin sinua, välillä pohdin aikaa kulunutta, mitä jos. Mitä jos olisin vastannut siihen kirjeeseen, mitä jos olisin tullut tueksi siihen elämänvaiheeseen. Yhtenä kesänä kaikki nuo ajatukset palasi mieleen. Olin työmatkalla lähellä sua, laitoit viestiä haluisinko tavata. Se olisi meidän ensimmäinen kerta.

Tulit vastaan asemalle, halattiin ja mentiin kahville. Kuin päivääkään ei olisi kulunut siitä kirjeestä. Juttelimme kaikesta kuin vanhoina ystävinä, ehkä olimme sitä. Kasvettu yhdessä etäällä, tietämättä toistemme elämästä. Kerroit ajanjaksosta ilman minua, isäsi hautajaisissa kaipasit lohtua. Olit vihannut minua, polttanut kirjeeni takkatulessa. Tuhonnut muistot meidän aikakaudelta. Pyysin anteeksi sinulta. Pyysit anteeksi minulta.

Jaoimme villejä kokemuksia menneiltä vuosilta. Nauroimme ja kauhistelimme toisillemme. Tuli aika lähteä, oli mukava nähdä, pidetään taas yhteyttä. Katseessasi kyyneleiden lisäksi sanomattomia sanoja, kirjoittamattomia tarinoita mahdollisuuksista.
En enää kuullut sinusta.

Tänään kävin postissa, lähetin kirjeen ykkösluokassa. Muistoksi ylitsepääsemättömästä nuoruudesta. Siitä kirjekaverista joka ei ollut tukena, ajasta jonka selvisit ilman minua.

Kirjoitin sen punaisella kaunolla.