Ku terapia alkoi uudestaan pienen tauon jälkeen, tein itselleni lupauksen et oon käynneillä rehellinen ja puhun asioista jotka mun mieltä painaa. Se lupaus on pitänyt ja siitä on ollut tosi paljon apua.
Oon vasta pikkuhiljaa alkanut huomaamaan, et ehkä tekis ihan hyvää jos puhuisin siellä mun äitisuhteesta, koska se on aika vaikee. Nyt vaan pitää pakottaa suu auki siinä vaiheessa ku se psykologi kysyy et onko mulla jotain mistä haluaisin puhua D: