mousemat4.2.2016 14:59
1/14
Ongelmana punastuminen

Kohtalotovereita? "Paranemis"vinkkejä?

Ennen olin todella sosiaalinen ja iloinen. En punastunut tai jännittänyt juuri koskaan. Ei ollut mitään ongelmaa esittää kouluissa esitelmiä, näytelmiä tai juontaa jotain tapahtumaa. Tein niitä oikein mielelläni. Lukiosta päästyäni n. vuosi - kaksi eteenpäin sama jatkui. Ei mitään ongelmaa. Sitten tapahtui jossain vaiheessa jotakin, mitä en itsekään tiedä. En osaa kertoa milloin, missä ja miten tai kauanko siinä kesti.

Pikku hiljaa aloin punastua ihan normaaleissa jännittävissä/yllättävissä tilanteissa. Työpaikalla jos joku ei haluttu tuttu tuli käymään, niin silloin se tapahtui. Normaalia?

Uuden työpaikan ryhmähaastattelussa sitä tapahtui jonkin verran. Sain kuitenkin paikan. Työpaikalla itsessään, jos huomio kiinnittyi minuun, niin punastuin. Aina. Rupesin miettimään, että mitä helvettiä tässä nyt tapahtuu.

Siitä lähtien asia on pahentunut koko ajan. Nykyään töissä työkaverille puhuessakin saattaa yhtäkkiä nousta veret naamalle. Ilman mitään syytä. Kassalle mentäessä, jos jokin asia ei suju halutusti niin punastun. Auta armias, jos ihan sama kuka tuttu astelee liikkeeseen sisään niin punastun. Normaali ns. rutiininomainen asiakaspalvelu onnistuu ihan normaalisti. Olen suhtnormaali itseni.

Tiedän olevan pirun hyvä työssäni mitä teen, mutta tämä estää alalla etenemisen. Yritin hakea uutta vielä parempaa työpaikkaa, mutta kyseessä oli taas ryhmähaastattelu ja punastumiseni takia suoraan sanottuna k*sin sen täydellisesti. Aina puheenvuoroni tullessa tunsin kuumotuksen naamallani (ILMAN MITÄÄN SEN SUUREMPAA SYYTÄ) ja unohdin kaiken mitä minun piti sanoa. En saanut siis sanotuksi mitään järkevää.

Lisäksi jos joku tuntematon tulee puhumaan minulle vapaa-ajalla, punastun.

Asia häiritsee minua todella suunnattomasti ja estää tekemästä sitä mitä haluan. Aivan kuin joku muu säätelisi minua sisäisesti punastumistilanteissa. En pysty hallitsemaan itseäni ollenkaan, vaan menen aivan lukkoon. Lääkärillä olen jo kerran käynyt. Hän määräsi jotain lääkkeitä (tosin apteekki antoi jonkun muun merkin lääkkeen, kun sitä juuri määrättyä ei löytynyt.). Ei ole auttanut sen pätkän vertaa. Eivätkä ne kamalan terveellisiäkään ole.

Tuntuu, että en kestä tätä enää kauaa. Haluaisin taas olla oma entinen itseni.