allthatglitters24.10.2016 18:17
1/8
MITÄ TEEN?? (masennus tuhoaa elämän)

Keho, koska masennus on sekä fyysinen että psyykkinen sairaus.
Mitenköhän tän muotoilisi jotenkin lyhyesti ja järkevästi.. Takana on jo ainakin vuosi alakuloa/masennusta, ja nyt olen vasta alkanut heräämään todellisuuteen ja siihen, että tarvitsen oikeasti apua. Takana on pari suurta elämänmuutosta (ei mitään negatiivista) jotka ovat vieneet voimia ja jotka ovat myös pahentaneet oloa entisestään alkuhuuman jälkeen. Koulussa en ole ollut yli kuukauteen ja opinnot eivät etene. Asun yksin, joten sosiaalisia kontakteja ei juurikaan ole. Oireina on ilmisevän alakulon lisäksi järjetön ahdistus, hirveä väsymys, viha itseä kohtaan, suuri ruokahalu(lohtusyönti), keskittymisvaikeudet, unettomuutta ymsyms... Eli nyt ollaan pohjalla ja kunnolla, ja tällä hetkellä tuntuu että en täältä enää omin voimin pääse ylös.

Viime aikoina on ollut pari todella hyvää viikkoa ja päivää, jolloin olo on ollut todella energinen ja toivo parantumisestakin alkoi jo herätä, kunnes tuli taas huono päivä joka veti maton jo ennestään huterien jalkojen alta. Yhtä hyvää päivää vastaa viisi huonoa, enkä jaksa tätä enää!

Tilanne on se, että uskalsin vihdoin hakea apua ja kävinkin juttelemassa kouluterveydenhoitajan kanssa. Hän oli tosi ymmärtäväinen ja kehotti hakemaan apua, mutta koululääkärille oli kuulemma (ylläri...) tosi pitkät jonot ja niimpä hän kehotti hakemaan apua kunnalliselta puolelta. Niin mä sitten viime viikolla soitin ja sain ajan seuraavalle tiistaille, ja ajattelin, että kyllä mä vielä viikon kestän. Nyt viikko on kulunut, ja viimeiset pari päivää ovat olleet TODELLA HUONOJA. Illalla sain järjettömän ahdistuskohtauksen joka jatkui heti aamulla herätessä, ja päätä on särkenyt tauotta jo monta päivää. Ainoa asia mikä on mua kantanut eteenpäin on ollut se, että huomenna pääsen juttelemaan lääkärille ja saan mahdollisesti heti lääkityksen josta voisi olla apua. Lisäksi psykiatrille on tietenkin päästävä diagnoosia varten.

Tänään sitten katsoin kalenteria, ja AIKA OLIKIN VASTA ENSI VIIKON TIISTAILLE. Kaikki toivo mun sisällä romahti heti, sillä mä en millään jaksa enää toista viikkoa muuten kuin makaamalla kotona. Itsetuhoinen en ole enkä itseäni ole tappamassa, mutta MÄ EN VAAN JAKSA. En pysty. Psykoterapeutin luona olen myös käynyt, mutta edellinen tapaaminen oli kuun alussa ja seuraava myöskin vasta ensi viikolla. Tuntuu että olen tämän masennuksen kanssa ihan yksin enkä saa mistään apua, eikä läheisetkään ole nyt lähellä auttamassa kun yksin asun. Vanhemmat eivät tiedä ongelmista mitään vaikka tietävätkin mulla olevan hieman hankaluuksia, enkä halua heillekään tästä kertoa, koska tiedän että saisin vain kuulla olevani laiska ja saamaton ja minun pitäisi "koittaa piristyä". Nyt kun ollaan siinä pisteessä, että se piristyminen ei vain onnistu.

Eli mitä mun pitäisi tehdä, koitanko saada koululääkärille tai julkiselle lähempää aikaa vai onko se ihan toivoton ajatus? Mihinkään psykiatriseen päivystykseen mua ei varmaan oteta, koska en ole itsetuhoinen ja olen vielä ulkoisesti suhtkoht kasassa ja kaikki näyttää ulospäin olevan ok. Yksityisen porukat tietysti maksaisivat, mutta heille en asiasta halua puhua, eikä mulla itsellä ole sellaiseen varaan. Kouluterkkarista saisi tietenkin puheapua, mutta musta tuntuu että tarvin nyt alkuun jotain miltäsustatuntuuta järeämpää jotta tulen taas järkiini. Fakta on kuitenkin se, että vaikka puhuminen hetkellisesti auttaa, iskee ahdistus sitten myöhemmin kahta kauemmin. Eli mitä hittoa mun pitäisi tehdä, sillä tällä hetkellä tuntuu etten selviä edes tästä yöstä, saati sitten ensi viikkoon asti...