Keho
Hyytelönalle9.7.2018 21:26
1/7
Kertokaapas pahimpia onnettomuuksianne ja tapaturmianne

Elis iis juu ittellä se kun jouduin sairaalaan reiluks viikoks. Kaikkihan alkoi siis tästä: Herään tiistai aamuna pääsiäisrn jälkeen normaalisti ja tajuan että kurkku on aivan saamarin kipeä ja että hengitys hirveen raskasta ja hankalaa, sekä että mun ääni on oikeesti pelkkä kuiskaus. Siinä sitten vanhempien kaa pohdittiin tilannetta ja päätettiin että mennään päivystyjseen. Siellä sitten jouduttiin odottamaan noin 2-3 tuntia että pääsin sisään ja siellä onkin sitten vastassa yhden hyvistä kavereistani äiti. Hän sitten ihmettelee että ihan tänä aamunako on alknanut ja olin päivystyksessä siis äitini kandsa. Lääkäri sitten tulee siihes kuuntlemaan hengitystäni ja toteaa että minulla on kurkunpääntulehdus. He laittavat minut sitten hengittelemään adrenaliiniä jonkun aikaa kunnes hegitys helpottui. Päästii sitten lähtemään kotiin ja reilun patin tunnin päästä illalla tilanne on mennyt pahemmaksi kuin oli aamula. Vanhemat sitten päättää että äutu lähtee ajamaan minua tunnin matkan päähän tampereelle acutalle. Kun olimme päässeet tampereelle ja kävelimme kohti sisäänkäyntiä minä en vain yksinkertaisesti vain jaksa enää kävellä ja lähestulkoon romahdan maahan. Siinä sitten vastaan tulee joku ystävällinen nainen joka tuo siihen sitten siihen pyörätuolin. Emme aluksi löytäneet sitä päivystys paikkaa siellä kun on sitä remonttia. Sitten kun vihdoin pääsemme sinne päivystyspaikaan ja pääsimme odottamaan että he ottabat minut sisälle. Hetken päästä sitten sanon äidille että en pysty enää odottamaan. Tässä vaiheessa hengitykseni oli jo TODELLA hankalaa. Vihdoin kun pääsen sisään sinne niin tilani vain romahti. Jälkeen päin olen kuullut (koska itse en muista tästä juuri mitään)) että olin tuvennut muuttumaan siniseksi. Siinä vaiheessa pulziini oli varmaan noin 220 minuutissa. Minut pistetään makaamaan sairaalasängylle ja käteeni pistetään adrenaliiniä. Se helpottaa. Vähäkdi aikaa. Siinä minulle sitten pkstettiin kanyyliä ja EKG-lätkiä ja sormeen se happisaturaation mittaus juttu. Sitten minua ruvetaan kuskaamaan röntgeniin jossa kesti vähän aikaa. Sen kälkeen minua ruvettiin siinä sängyssä työntämään kohti lasten teho-osastoa ja tilani alkaa jälleen huonontua. Tuossa vaiheessa minulla siis oli jo happimaski. He pistivät minua uudestään adrenaliini kynällä käsivarteen joka ei auttanut. Sitten minua pistettiin reiteen ja se taas rupesi ilmeisesti toimimaan. Tässä kohtaa olin jo niin lääkehuuruissa etten muista enää mitään. Siinä sitten kai tilanne rauhoittui hetkeksi, mutta kohta kuitenkin tapahtui TOTAALINEN ROMAHDUS eli siis tiedättekö mitä se tarkoittaa?? Se tarkoittaa että jso en olisi ollur perusterve nuori tyttö olisin voinut kuolla. Niin siis kun tilani romahti, paikalle syöksyi vaikka minkä moista jenkilöä esim; elvytys ryhmä, anestesia lääkäri, joku lasten ylilääkäri, perus lastenlääkri ja kaikkia sellaisia. Minä siis kirjaimellisesti elin KONEEN VARASSA. Koska minulla oli vaikka mitä happiviiksiä ja nrnämahaletkua ja hengityskonetta. Olin siis KAKSI kertaa hengitsy koneessa jota ilman olisin kuollut. Minuthan sitten nukutettiin neljäksi päiväksi ja lopulta kun heräsin ((nämä ovat siis ensimmåisiä muistikuvia)) minulle tarjottiin mehujääpuikko ja olin oikeasti niin tokkurassa että se tipui kädestäni. Jos jotkut teistä on nukutettu, niin tiedätte sen tunteen. Jouduin sitten monta päivää olemaan sairaalassa ja hengittämään maskin kautta montaa erilaista lääkettä, tipan kautta montaa erilaista lääkettä ja suun kautta myös. Siinä olikin pähkinän kuoressa minun karmaiseva kokemukseni jota en missään nimessä kokisi uudellleen.


Toivottavsti joku jaksoi edes lukea tätä stooria ;)) mutta kuitenkin , kertokaa teiden tai läheistenne kokemukdista, kiitä olisi mielenkiintosita lukea. :))))