Freakyfunkie3.2.2016 19:47
1/3
Keho (ja mieli) sekaisin stressistä?

Pakko kirjottaa jonnekin, tuntuu että tulen hulluksi.

Mun elämä on ollut viimeisen vuoden aikana enemmän tai vähemmän stressaavaa. Tai ainakin on siltä tuntunut. Kaikki alkoi oikeastaan viime keväänä. Koulussa oli todella stressaavaa, paljon tehtäviä ja kokeita. Samaan aikaan kärsin valtavasta raskauden pelosta, joka oli täysin aiheetonta. Koko kesäloman olin töissä, eikä kesästä jäänyt mieleen muuta kuin se että koko ajan väsytti ja oli paha olla. Olin jatkuvasti pahalla tuulella. En tykännyt työstä jota tein, mutta rahaa oli vaan saatava jotta pystyy elättämään ittensä. Noh, kaikista paras tapahtui loman loppumetreillä - poikaystävä jätti aivan yllättäen, ja eron jälkeen selvisi yksi jos toinenkin asia, muun muassa se ettei hän ollut periaatteessa ollut tosissaan kanssani missään vaiheessa. Eron myötä hävisi kaverit, sillä meillä oli yhteisiä kavereita eikä samassa porukassa hengaamisesta tullut mitään. Olin lopettanut masennuslääkkeet viikkoa paria ennen eroa, joten sattui aika huonoon saumaan sekin pommi. Lomaa seurasi erittäin stressaava syksy. Ero painoi mieltä, koulussa oli liikaa tehtävää. Samaan aikaan omassa perhepiirissä sairasteltiin, ei loppujen lopuksi onneksi mitään vakavaa kellään mutta säikähtämään kyllä sai.

Syksyllä hain toiseen kouluun ja pääsin sisälle ja muutin lähelle kotipaikkakuntaani. Aloitin opinnot nyt siis tammikuussa. Ala tuntuu oikealta vihdoinkin, mutta voimat tuntuu olevan tipotiessään. On hankalaa keskittyä mihinkään ja tuntuu että unohtaen asioita tuon tuostakin. Lisäksi on herännyt huoli omasta terveydestä. Jaloissa tuntuu outoja vihlaisuja, lähinnä lonkissa. Myös pohkeet tuntuvat olevan jumissa vähän väliä. Vihlaisuja tuntuu myös joskus käsissäkin. Kärsin jalkojen ylipronaatiosta, ja huomasin että tukipohjalliset alkaa olla uusimisen tarpeessa. Suurin huoleni liittyy kuitenkin luomeeni: huomasin viikko pari sitten, että yhdessä luomessani on tapahtunut muutosta. Pahinta on se, etten tiedä milloin luomi on muuttunut tuollaiseksi. Luomi on kuitenkin pienestä asti minulla ollut, ja ei ole kovin näkyvällä paikalla että sitä olisi tajunnut tarkastella sen tarkemmin aiemmin. Nyt pelkään siis kuollakseni että minulla on melanooma. Lääkärille aion ajan varata, mutta todennäköisesti pääsen luomea näyttämään vasta ensi viikolla. En jaksaisi millään odottaa, sillä paniikki on aivan valtava. Lisäksi tuntuu että kipuilut vaan lisääntyvät. Tarkkailen jokaista kehon muljahdusta ja olen todella säikky. Nukkumisesta ei meinaa tulla välillä yhtään mitään, kun pyörii niin paljon asioita mielessä. Rytmihäiriöitä on tuon tuostakin. Pelkään kaikkien oireiden liittyvän tuohon luomeen - mitä jos se on melanooma, joka on ehtinyt jo levitä muualle?

Minulla on siis masennustaustaa ja joskus olo ollut niin paha että olen toivonut että voisin vain kuolla. Nyt kuitenkin kun asiat saattaisivat vihdoin alkaa sujumaan ja elämä mennä parempaan päin, en mitään muuta haluaisikaan kuin olla terve ja elää vielä pitkään - kouluttautua, mennä töihin ja joskus perustaa ehkä perheenkin. Olen siis 20-vuotias.

Voiko olla, että kaikki johtuu vain stressistä? Olenko sekoamassa? Millaisia oireita stressi voi pahimmillaan aiheuttaa?

Toivottavasti joku jaksoi lukea... ja viitsii vastatakin.