Keho
Nokkamukiii21.7.2018 8:01
1/8
Kaikki ahdistaa koko ajan

Heti aamusta ku herään, siihen asti ku meen nukkumaan

mua ahdistaa lukion alkaminen, kaikki siihen liittyvä, mu ahdistaa mun elämä, sosiaalinen media, suhteet...

itkin viime talvena tosi useesti, ja monta kertaa piti lähteä jonnekin mut jäin vaan lattialle makaamaan kaheksi tunniksi enkä ees ollu siinä puhelimella, vaan oikeesti mietin kaikke, tuijotin ympärilleni ja itkin, enkä pystyny nousta ylös ja se itketti vielä enemmän

kyl mä uskoisin et tää täst menee edes vähän ohi kun on päässy lukion menoon mukaa ja ei oo enää yhtä tiedottomassa tilanteessa ku nyt

enhän mä nyt tiedä mikä mua odottaa :D mitä vaan voi tapahtua

mut en haluis et mun kesäloman loppuaika ois tällästä joka päivä aamusta iltaan

kavereiden kanssa on tullu suunniteltua kaikkea ja oon siitä tosi ilonen, koska mulla on tää olo useesti ku oon yksin ja mul on niin paljon vapaata aikaa yksin niin nää ajatukset ottaa kaiken vallan

lisäks mulla on netissä kavereita, joista eräs haluaa puhua koko ajan ja tuntuu et oon sille velvollinen kertoo joka vitun kerta kun haluan tehdä jotain muuta jonain päivänä ku olla puhelimella (tai no haluan kyllä olla puhelimessa, mut haluan selata muiden julkaisuja ja tehdä omia juttuja enkä jutella koko ajan jonkun kanssa)

ja se ehdotti mulle et jos en halua puhua jonain päivänä, niin ilmottaisin siitä hänelle

??????:D joo en ajatellut koko ajan jolleki ilmottaa jos mulle ei käy jokin päivä... se ei tainnu ymmärtää mua kun sanoin että haluan välilä taukoa, et olis päiviä jolloin mun ei tarvis edes käydä siinä sovelluksessa jossa puhutaan

hänen äitinsäki valittaa et se on koko ajan puhelimella, ja niin se onkin... jos sillä olis elämässä jotain muuta ku minä niin tää ois helpompi juttu

sille mä ja meidän yks yhteinen wa-ryhmä on lähes ainoa elämän sisältö, enkä haluu tuntee olevani vastuussa jonkun ihmisen elämästä (+ tää ihminen asuu aivan toisessa maassa)

sil ei oo kavereita ja sen kotiolot ei oo mitkään parhaat, ja nyt tuntuu et mun mielenterveys menee siinä et tunnen näin ison taakan


ainiin ja yks asia mua helpotti tässä lukiostressissä kesäloman aikana on se, et sain tietää et yks vanha luokkalainen tulee mun kans samaan lukioon

mun päivät on niin tyhjiä... mut toisaalta sit ku on tekemistä niin ahdistun siitäkin ja mulla ei sillonkaan oo hyvä mieli

katoin mun siskon vanhoja lukioesseitä 10 vuoden takaa ja ne kaikki oli musta tosi hyviä ja se oli silti saanu siitä melkein hylätyn... toi sai mut tosi toivottomaks koska vaikuttaa siltä et lukios ei riitä mikään ja kaikki pitää miettiä tosi tarkasti
ja se taas lisäs stressiä entisestään



anteeks et tää oli kauhea sekasorto, enkä ees lisänny isoja kirjaimia, pisteitä jne.

teki mieli vaan avautua

jos joku samaistuu johonkin näistä niin kertokaa myös