Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Sugakookie23.6.2018 8:30
1/2
En jaksa tällästä

Mä haluan vaan kertoa jollekkin. Tää voi kuulostaa aika raa'alta mut tältä musta just nyt tuntuu "Ei naisista oo mihinkään, oon vaan pelkkä huora, naisten tehtävä on vaan antaa persettä miehille ja vääntää kakaroita. Kukaan ei voi tykätä näin epänormaalista ihmisestä, naisten kuuluu olla naisellisia, ei kuin jätkiä, eli mulla ei oo mitään arvoo. Kaupungilla ja koulussa mua katotaan tosi pahasti kun käytän miesten vaatteita. Mitä järkeä mun on elää kun en voi elää sellasta elämään mitä haluan elää kun mun oletetaan olevan jotain muuta mitä ite nään olevani ja toiset arvostelee et onko mulla oikeutta elää. En ole koskaan nähnyt itseäni naisena, en lapsena enkä nytkään. Se että laitoin just eilen kynsilakkaa saa voimaan mut pahoin, toisaalta hyvä et kokeilen omia rajojani. Huomaan vaan että en voi olla muuta mitä oikesti olen, se alkaa ahdistaa" Olen saanut kuulla noin 13-vuotiaasta asti alkoholisti isältäni "Mene myymään itteäs" "Sun ei olisi pitäny koskaan syntyä, tapa ittes" "Naisista ei ole yhtään mihinkään" "Kyllä sinäkin lapsia väännät" sitten kerran kun puhuin äidin kanssa, erehdyin isän kuullen sanomaan etten halua elää naisena, sain vastaukseksi "Kyllä sinunkin pillu on joskus vielä hyvä" Mulle on kehittynyt jonkin asteinen mies viha, vaikka olen bi en usko että koskaan pystyn olemaan miehen kanssa koska pelkään että mua alistetaan ja käytetään vaan hyväksi, olen vain "lelu" ja tuntuu että kelpaisin vain yhdenillan panoksi, vaikka tiedän että kaikki miehet ei ole kusipäitä, mua ahdistaa jos saan tietää että joku jätkä on musta kiinnostunut niin tulee vaan sellanen olo et mut nähdään vaan kävelevänä pilluna. En halua että ihmiset määrittelee mun sukupuolta, haluisin vaan tulla nähdyksi ihmisenä. Tuntuu vaan turvallisemmalta katella naisia, mutta silti salailen ja häpeän sitä. Isälleni olen sanonut olevani lesbo jotta se lopettais mulle vittuilun miehistä ja kännissä se sanoo "Tässä talossa ei homot ja lesbot pyöri" Olen saanut myös koulussa miespuolisilta opettajilta väheksyntää. Toisaalta koen syyllisyyttä siitä että en ole sitä mitä kaikki olettaa, koulussa jotkut tytöt kattoo mua tosi inhottavasti, nenänvartta pitkin. Mulla ei juurikaan ole kavereita ja jos on olen tosi varovainen ja hiljainen koska en uskalla olla oma itteni. Koen syyllisyyttä että en ole naisellinen, vaikka en haluakkaan enkä pysty, mutta tuntuu että en kelpaa muille seillaisena kuin olen ja siks tuntuu etten usko rakkauteen tai et kukaan pystyis musta koskaan oikesti välittää. En tiiä olenko transsukupuolinen koska en nyt toisaalta haluisi alkaa muuttaa itteäni mutta haluisin et toiset lopettas määrittelemästä ja koulussa mun tytöttely loppuis. Olin 15v kun tuntu etten haluu elää naisena ja täytän tänävuonna 19v
Asun omillani, mutta tulin nyt kotiin viettämään kesää koska saisin viettää kesän maalla. Älkää vastatko mitään kiitos jos ette keksi mitään järkevää sanottavaa, kiitos!