tää tilanne on kestäny n. 1v 4kk. seiskaluokalle mentäessä kaverit siis muuttu ihan täysin, ku meidän kaveriporukkaan tuli 2 tyyppiä lisää. Ne siis alko juomaa energiajuomia, olee myöhää illal kylil ja noh, muutenki käyttäytyy tietyl taval. tiiän et tää on normaalii ku mennää yläasteelle, mut ite en kuitenkaa muuttunu niiden mukana.

en jotenki tykkää hillua niiden uusien kaa myöhää kylil tai muutenkaa, en ees tiiä miks. mutta tosiaan, aloin siinä viime syksyllä ku tää kaikki alko, en enää hengannu melkee ikinä tän kaverporukan kaa koska 1. nää muutokset kavereissa ahisti 2. syömishäiriö ja kilpirauhasen vajaatoiminta. tän seurauksena sitte nää mun kaveritki alko olee mulle vähä kylmempiä, jonka ymmärrän hyvin.

nyt kasiluokalla tuntuu etten oikee jaksais enää: elämä on alkanu tuntuu merkityksettömältä ja ku kaikki muut pitää hauskaa ni mä oon kotona itkemässä. vaikka mulla onki kavereita esim. harkoissa ja koulussa, mul ei oo kaveriporukkaa jossa viihtyisin ja jossa tuntisin oloni hyväksytyks. myöskään syömisongelmista en oo päässy pois, oon menny ääripäästä ääripäähän ja tällä hetkellä syön aina tunteisiin. en myöskään pidä mun kroppaa hyvänä ja aina on joku kohta joka on jotenki väärin. nää kaikki ongelmat hävis lähiaikoin n. viikoks ku aloin juttelee yhen tosi mukavantuntusen pojan kaa snäpis ja tuntu et molemmat oltais kiinnostuttu toisistamme, mut sit se vaa lopetti snäppäämisen ja kaikki meni takas yhtä huonoks ku ennenki.

oon käyny kerran juttelees tästä meijän terveyskeskukses ja mul ois seuraava aika jollekki psykiatrille 15. pv, mut en tiiä et hyödynkö siitä mitenkää.

oisko teillä siis vinkkejä et miten saisin oikeita kavereita ja miten saisin elämänilon takasin?