Tämä alkoi toukokuussa 2019 (14 vuotias). Minun paras kaverini Sofia ja toinen minun ihan hyvä kaverini Emma (keksityt nimet) alkoi yhdessä syrjimään minua. Se oli sellaista että jos kysyin vaikka Sofiaa kanssani uimaan hän vastasi että hän ei voi tulla koska hänellä on töitä. Hetken kuluttua näen snäpistä että hän oli Emman kanssa. Näin kävi monta, monta kertaa ja se pilasi koko kesä lomani. Soitin kerran Emmalle ja kysyinn että missä hän on ja onko hän yksin. Hän vastasi olevansa yksin. Toinen paras kaveini (Eeva) oli silloin meillä yötä. Menimme käymään puhelun jälkeen meidän lähi kaupassa. Kun saavuimme kaupan pihalle näimme Sofian ja Emman syömässä kaupan edessä jäätelöä. Heillä oli märät hiukset joten he olivat käyneet viereisessä rannassa uimassa. Jos olimme kolmestaan. He puhui kaikkea asioita joista en tiennyt yhtään. He nauroivat kaikille asioille ja kuin yritin liittyä keskusteluun he vain menivät pois luoltani. Tätä on nyt jo vuoden kestänyt eikä se ole loppunut vieläkään. Tiedän että kaikki nyt ajattelevat että ei kannata olla enään heidän kaverinsa mutta olen tuntenut Sofian ihan jo 4 vuotiaasta ja meillä on hyvin vahva side. Ja jos olemme kahdestaan meillä on tosi hauskaa. Mutta kun olemme kolmestaan olen ilmaa. Ja he kummatkin asuvat kanssani samassa kylässä ja olimme ala-asteella kaikki kolme samassa koulussa. Eikä täällä ole mulla mitään muita kavereitani joita voisin nähdä. He tietävät asiasta (ainakin Sofia) ja on tullu myös riitaa tästä. Mutta se ei ole vaan koppunut. Äitini tietää tästä, nuorisotyöntekijä, suurin osa ystävistäni, sisko. En jaksa enään tulla satutetuksi. Olen ajatellut että kaikkeen kyllä tottuu. Mutta toinen paras ystäväni Eeva sanoi että kukaan, ei KUKAAN saisi tottua tuollaiseen kohteluun. Mutta jos se on ainoa vaihtoehto.